Rakkauden kohde on yksi alueen tytöistä - tyttö nimeltä Roxanne. Roxanne on nuori, puhdas, valkoinen. Hän ei ehkä ole vielä kauan kaupannut itseään, sillä mies uskoo edelleen tämän viattomuuden olevan pelastettavissa. Sen hän haluaisi tehdä, mutta ei ole uskaltanut lähestyä tyttöä.
Roxanne on tiedostanut miehen läsnäolon. Samoin kuin muutkin alueen tytöt. Miestä pidetään outona. Hän ei ole koskaan lähestynyt yhtäkään tytöistä.Hän luikkii pakoon, jos joku yrittää häntä lähestyä. Usein tytöt tekevätkin niin kiusallaan ja nauravat tälle takana päin.
Mutta Roxanne ei koskaan. Hän käyttäytyy kuin miestä ei olisikaan. Hän tietää kuka tämä on.
Mies rakasti Roxannea jo lapsena. Hän tiesi, että se ei ollut ehkä sopivaa, mutta nuoren miehen vietti oli vahva.
Myös Roxannella oli tunteita miestä kohtaan, mutta rakkautta se ei ollut. Hän vain piti miehestä, niin kuin toisesta pidetään silloin kun ei rakasteta. Vain pidetään, mutta minkä toinen voi tulkita väärin.
Mutta kuten aina. Tytöt kasvavat kypsyyteen poikia nopeammin. Roxannekin kypsyi, kasvoi ja haihtui hiljalleen omaan elämäänsä nuoren miehen maailmasta. Mutta jätti arven, joka vuoti yhä.
Joskus myöhemmin, sattumalta, mies näki Roxannen kadulla. Roxanne ei nähnyt miestä. Mies seurasi Roxannea tämän kotiin. Hän jäi odottelemaan ulkopuolelle. Kun Roxanne illalla lähti uudelleen ulos mies ei ollut enää tuntea tätä. Hän pysytteli kävelymatkan ajan näköetäisyyden päässä naisesta. Perillä, määränpään selvittyä, selvisi myös paljon muuta.
Mies purskahti itkuun. Sivukadulla, roskikseen nojaten, hän vuosi kyyneleet likaiselle kadulle. Rakkaus Roxanneen ei ollut laantunut.
******
Eipä se taida olla yksi, eikä kaksi kertaa kun miehet ovat rakastuneet prostituoituun. Niin on tainnut käydä tässäkin tapauksessa. Tosin tuossa kuvitteellisessa kertomuksessa on pohjimmiltaan kyse jostain muustakin.
Mutta kuten yleensä näissä jutuissa, niin tälläkin kertaa, rakkaus jää kovin yksipuoliseksi. Toinen osapuoli saattaa olla siitä joskus jopa täysin tietämätön.
Oli vuosi 1977 ja Police oli esiintymässä Ranskassa pienimuotoisella kiertueella. Aika oli ennen bändin suurta läpimurtoa, joka odotti tuloaan noin vuoden päässä. Pariisissa, jossain hotellin lähettyvillä sijaitsi yksi Pariisin monista ns. punaisten lyhtyjen alueista. Sinne vei nuorten nousevien rock-tähtienkin tie jonain iltana. Näin kuvittelisin.
Kokemus oli ilmeisen ajatuksia addiktoiva, sillä se sai Stingin tarttumaan kitaraan ja säveltämään uutta biisiä asian tiimoilta heti hotellille saavuttua. Kappaleen nimikin selvisi jo heti hotellin aulassa. Vastaanottoaulan seinälle oli nimittäin ripustettu vanha teatterijulistejuliste näytelmästä Cyrano De Bergerac. Cyranon suuri rakkaushan oli tyttö nimeltä Roxanne. Näin se lähti.
Huhtikuussa 1978 Roxanne sitten julkaistiin singlenä. Se ei heti herättänyt suurtakaan huomiota. Marraskuun 2. päivänä julkaistiin Policen ensimmäinen täyspitkä levy "Outlandos d'Amour". Ja kun sen seurauksena Roxanne-single julkaistiin uudelleen se nousi kotimaassaan Englannissa sijalle 12. Ykkösenä olivat sillloin muuten Gloria Gaynorin "I Will Survive" ja Art Garfunkelin "Bright Eyes" .
Minä en Roxannesta aluksi pitänyt. Vuosien mittaan siitä muodostui kuitenkin yksi suosikkibiiseistäni Policen tuotannossa. Ehkä vierastin aluksi laulun reggae-vaikutteita ja Stingin erikoista lauluääntä, mutta aika on opettanut ja hyvä niin.
Police oli yksi (sadoista) maailman parhaista bändeistä, joka edelleen eksyy tasaisin väliajoin levylautaselle. Sen sijaan Stingin soolotuotanto ei ole koskaan uponnut. Stewart Copelandin ja Andy Summersin tuotantoon en ole muissa yhteyksissä muistaakseni edes törmännyt.
George Michael on muuten tehnyt Roxannesta oman versionsa. Se on hyvä. Jazzahtava, tunnelmoiva sovitus, jota myötäilee kappaleen hieno video. Se on kuvattu Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella ja siinä esiintyvät naiset ovat ihan oikeita ja aitoja prostituoituja. Löytyy mm. Youtubesta, sikäli mikäli kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: