Olennainen osa nuoruutta on se, että omia vanhempia pidetään enemmän tai vähemmän outoina tapauksina, jotka eivät tiedä mistään mitään. Silti näiden "tietämättömien" tehtävänä on yrittää neuvoa ja ohjata nuoria kapinallisia, jotka jo mielestään tietävät kaiken elämään liittyvän ja pärjäävät hyvin, ja paremminkin, ilman kaikkitietävien kalkkisten neuvoja.
Jossain vaiheessa tulee kuitenkin aika, jolloin nuori (ts. nuori aikuinen) joutuu tunnustamaan, ainakin itselleen, että ehkä niissä vanhempien marmatuksissa oli jotain perääkin. Aika paljonkin. Vuosien myötä asiat alkavat valjeta eri tavalla. Maailmankuva muuttuu ja avartuu. Vastuun ottaminen itsestä ja omista tekemisistään siirtyy pikkuhiljaa kokonaan itselle. Ennenhän vanhemmat olivat kantaneet osan niistä. Ainakin vastuunsa tuntevat vanhemmat. Enää ei joitain asioita katsota sormien läpi sillä verukkeella, että nuoret nyt tekevät kaikenlaista.
Silti nuoruuteen kuuluu myös hieman hölmöjen asioiden tekeminen. Niille voi sitten aikuisena hymähdellä, jopa nauraa, mutta osana henkistä kasvua pitäisi myös ymmärtää missä kulkee se raja, ettei tekemisiään tarvitse katua tai häpeillä varttuneemmalla iällä.
Näistä jutuista on kysymys Cheap Trickin biisissä Surrender.
Vuonna 1978 Cheap Trick julkaisi kolmannen levynsä Heaven Tonight. Siihen aikaan kun minä 80-luvulla innostuin bändistä Live At Budokan-levyn myötä, Heaven Tonightia ei vielä Suomesta saanut. Ainakaan minä en sitä mistään löytänyt. Niinpä jouduin turvautumaan tätiini, jolta tilasin Japanin tuliaisina tämän levyn. Nipponeissahan Cheap Trick on ollut aina äärettömän suosittu.
Tätini kertoikin, kuinka hän oli Tokiossa mennyt johonkin paikalliseen tavarataloon. Hän oli mennyt liukuportaita pitkin ylimpään kerrokseen, jossa levyosasto oli. Ylhäällä hän jäi suu auki katselemaan ympärilleen: levyosasto oli noin hehtaarin kokoinen.
Osaamatta sanoa mitään, hän ojensi ystävälliselle myyjälle kirjoittamani lapun: Cheap Trick: Heaven Tonight (LP). Myyjä sanoi: Hai! Ja lähti kuljettamaan tätiä toiselle puolen hallia suoraan hyllylle, josta nappasi ko. levyn näppeihinsä. Siellä niitä oli ollut kuulemma vino pino muitakin bändin levyjä.
Muistan vieläkin sen hetken kun sain levyn ensi kertaa käsiini ja asetin sen ensi kertaa lautaselle. Kädet hieman tärisivät neulaa asettaessani (ihan totta). Eka biisi Surrender lähti soimaan. YES!!! Biisi oli tuttu jo tuolta livelevyltä, mutta silti tuntui kuin kuulisin sen ensi kertaa. Antauduin.
Seuraavana On The Top Of The World, joka myös olisi jonkinlaisen analyysin arvoinen. Sanat ovat… hmm… miten sen nyt sanoisi, aika rankat. Tavallaan se voisi olla jatkoa Surrenderille, ja ehkä se sitä onkin. Jumalan etsiskelyä, itsensä hakemista ja eksymistä. Synkkä biisi lyriikoiden osalta. Itsemurhasta se taitaa lopulta kertoakin.
Siitä levy jatkuu loppuun saakka raskaasti rokaten sekä välillä myös kevyemmin popaten. Meneviä biisejä ja vahvoja melodioita, jotka ovat aina olleet Cheap Trickin tavaramerkkejä. Komea levy.
Kuten alussa kerroin, Surrenderissa on kysymys kasvamisesta. Siitä kuinka laulun kertojaminä alkaa nähdä vanhempansa uudessa valossa. Ja siitä, että hän tajuaa, että hänestäkin tulee joskus vanha. Aivan kuten vanhemmistaankin on tullut.
Kappaleessa käydään keskustelua noin 15-vuotiaan nuoren miehen ja tämän mahdollisen tyttöystävän välillä. Poika kertoo tytölle käymästään keskustelusta vanhempiensa kanssa. Kuinka hänelle on valjennut, että vanhemmilla on ollut elämä myös ennen hänen syntymäänsä. Hekin ovat olleet nuoria ja heillä on ehkä kokemuksia, joita poika ei olisi vanhemmistaan uskonutkaan.
Pahin murrosiän kapinavaihe alkaa olla ehkä ohi ja hän joutuu myöntämään itselleen, että vanhemmat taitavat ollakin ihan ok. Se on suuri askel kenelle tahansa nuorelle. Elämänoppien vastaanottaminen vanhemmilta ihmisiltä on monille nuorille vaikeaa. Usein lähes ylitsepääsemätöntä. "Kyllä mä nää jutut tiedän!" on varmasti aika yleinen vastaus. Mutta kun nuori pystyy itselleen tunnustamaan, että vanhemmat tietävät monista elämään liittyvistä asioista enemmän kuin hän, aletaan olla jo hyvässä alussa aikuiseksi kasvamisen tiellä.
Pitää oppia ymmärtämään milloin pitää antaa hieman periksi. Pitää oppia ymmärtämään milloin on aika alkaa kasvaa aikuiseksi.
Surrender oli Cheap Trickin ensimmäinen isompi hitti. Se nousi Billboardin singlelistalla julkaisuvuonnaan sijalle 62.
Rolling Stone-lehti listasi vuonna 2004 viisisataa maailman parasta biisiä. Surrender löytyi tuolta listalta sijalta 465. Four Topsin "Standing In The Shadows Of Loven" ja Del Shannonin "Runawayn" välistä.
Vaikka sijoitukset eivät olekaan ihan kärkipaikoilla, on Surrender kuitenkin omassa genressään todellinen klassikkobiisi. Joku sen saattaa tuomita amerikan teinipopiksi, samoin kuin koko Cheap Trick orkesterin teinityttöjen suosikiksi. Tässä tapauksessa sanoisin, että tarkempi tutustuminen kannattaa, sillä Cheap Trick on todellakin tutustumisen arvoinen bändi kaikille itseään rokkidiggareina pitämilleen henkilöille.
Cheap Trick on bändi, jota ei kannata aliarvioida. Jos joku niin tekee, tekee hän sen tietämättömyyttään. Bändin pääbiisintekijällä Rick Nielsinillä on sellainen nuottikynä, että siitä olisi moni kateellinen. Biisit ovat erittäin melodisia ja mieleenjääviä. Sen lisäksi Cheap Trick on hyvin monipiuolinen bändi. Skaala kulkee kevyestä popista raskaaseen heviin saakka. Levyt ovat kokonaisuuksia ja usein niissä on koukkuja, jotka palkitsevat aktiivisen kuulijan kerta toisensa jälkeen.
Cheap Trick on kasassa yhä edelleen. Ollut koko ajan vuodesta 1974 lähtien. Oikeastaan bändi oli jo ollut olemassa sitä ennenkin, mutta tuona vuonna bändiin liittyi uusi laulaja Robin Zander. Samalla entinen nimi Fuse muuttui Cheap Trickiksi. Jatko onkin sitten menestystarinaa.
Rick Nielsen (g), Robin Zander (v) ja Bun E. Carlos (dr.) ovat tulleet samalla kokoonpanolla tähän päivään saakka. Tom Petersson (b) on pari kertaa ollut jonkin aikaa harharetkillä, mutta on tähän mennessä, ainakin toistaiseksi, palannut aina takaisin. Noina aikoina hänet on paikannut basson varressa Jon Brant.
Suomessa Cheap Trickiä harvemmin kuulee mistään, niinpä olikin melkoinen yllätys viime viikolla kun Surrender tulla tärähti telkkarista iltasella. Ohjelma oli Conan O’Brienin ensiesiintyminen uudessa Late Night Showssa. Biisi soi kokonasuudessaan alusta loppuun, kun Conanin näytettiin juoksevan mantereelta toiselle vanhasta showstaan uuteen. New Yorkista Los Angelesiin.
En tiedä mikä siinä oli ideana, että kaikista maailman biiseistä juuri Surrender soi tuossa taustalla, mutta hyvältä kuulosti. Olisikohan Conan O’Brienkin Cheap Trick-fani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: