Tuloksena oli viimein se, että bändi hajosi. Dave ja Larry päättivät muuttaa New Yorkiin uusien mahdollisuuksien perässä.
New Jerseyssä vaikutti toinen bändi. Soul Attack nimeltään. Bändi oli juuri menettänyt laulusolistinsa ja oli uutta etsimässä. Joku jäsenistä sattui huomaamaan Village Voice-sanomalehdessä pienen ilmoituaksen, jossa laulaja etsi bändiä. Kyseessä oli Dave Kincaidin ilmoitus.
Henkilöt ja kemiat kohtasivat ja tuloksena oli uusi bändi. Laulaja-kitaristi Kincaid toi mukanaan vielä kaupanpäällisiksi uuden rumpalinkin, vanhan Allies-kamunsa Larry Masonin.
Soul Attackista uuteen kokoonpanoon jäivät Ernie Mendillo basistiksi ja Ed Rupprecht kitarististiksi.
Kutakuinkin näin se kävi. Vuosi oli 1985 ja bändi sai nimekseen The Brandos.
Brandosin ensilevy Honor Among Thieves ilmestyi 1987. Levy sai erittäin mairittelevia arvioita ja jotkut musiikkia ymmärtävät musiikkikriitikot nostivat sen jopa yhdeksi kaikkien aikojen debyyttialbumeista. Se on kovasti sanottu, mutta ei siltikään hirveän liioitellusti. Kyseessä on nimittäin saaterin hieno rokkilevy, joka ei vaan valitettavasti saanut sitä mainetta ja kunniaa, minkä se olisi ansainnut. Vastaavia esimerkkejähän on tietysti vaikka kuinka paljon, mutta kuten kaikki tietävät: Maailma ei ole oikeudenmukainen.
Kriitikot arvioivat siis levyä ylistävin arvioin ja tunnustusta tuli palkintojenkin myötä. Pysti vuoden parhaasta independed-levy-yhtiön levystä ja lisäksi Dave Kincaid palkittiin, niin ikään, parhaana independed levy-yhtiölle levyttävän bändin laulajana.
Brandos teki paljon klubikeikkoja. Lisäksi se kiersi pitkin Amerikkaa kakkosbändin asemassa lämpäten sellaisia bändejä kuin Inxs, Cars ja Georgia Satellites.
Myös Eurooppaan asti Brandos kulkeutui. Saksa ja Hollanti osoittautuivat mainioiksi maiksi ja niillä main bändi onkin jatkanut keikkailua melkeinpä näihin päiviin asti.
Suomessakin kävivät tuolloin, mutta siitä en juurikaan tiedä sen enempää, kuin että kävivät.
Honor Among Thievesin aloittaa biisi nimeltä Gettysburg. Brandosin ensimmäinen ja ainoa lähes hitiksi noussut kappale. Se sai jonkin verran radiosoittoa ja pyöripä se jopa MTV:n videolistoilla. Mutta 80-luvun loppu ei ollut rehtien rokkibändien kulta-aikaa.
Video oli kuitenkin komea ja se näyttää hyvältä vielä tänä päivänäkin. Samaa ei voi sanoa kaikista 80-luvun videoista.
Videolla bändi soittaa lavastetussa live-tilanteessa ja väliin vilahtelee kuvia Gettysburgin taistelusta. Puhutteleva video, joka tuon ajan MTV:ssä näytettynä oli ehkä liian rankkaa kamaa sen ajan teineille.
Gettysburghan on se paikka, jossa käytiin Yhdysvaltain sisällissodan verisin taistelu 1. - 3. heinäkuuta 1863. On laskettu, että taistelussa kuoli kolmen päivän aikana 50 000 miestä. Viimeisenä päivänä pelkästään yhden tunnin aikana kaatui 5000 miestä. Etelävaltioiden tappiot alkoivat olla niin suuret, että kenraali Robert E. Leen oli pakko peräännyttää joukkonsa.
Taistelua pidetään sodan käännekohtana. Siihen saakka etelävaltiot olivat olleet jonkun verran niskan päällä, mutta tilanne alkoi kääntyä pohjoisvaltioiden voiton myötä kääntyä toisinpäin. Sotaa tosin kesti vielä pari vuotta, kunnes 9. huhtikuuta 1865 etelävaltioiden joukot antautuivat.
On laskettu, että neljä vuotta kestäneen sodan aikana kaatui noin neljä miljoonaa miestä. Miljoona per vuosi. Ei ole ihme, että sodasta on tehty lukematon määrä elokuvia, kirjoja, lauluja ja loputon määrä tarinoita.
Yhdysvaltain sisällissota on tärkeä historiallinen tapahtuma, joka varmasti suurelta osin vaikutti siihen, mitä Yhdysvallat on vielä tänä päivänäkin.
Kyllähän me suomalaiset sen tiedämme. Meilläkin on ollut oma sisällissotamme.
Kappaleen sanoituksessa laulaja kulkee pitkin Gettysburgia nykyajassa. Hän näkee muistomerkissä oman nimensä ja alkaa kokea mielessään vanhoja tapahtumia.
Laulun sanojen takana on Dave Kincaidin oma kokemus käynnistään Gettysburgissa. Taulusta hän löysi oman taistelussa kaatuneen esi-isänsä, James McCormack Kincaidin, nimen. Kokemus oli niin vahva, että Kincaidin mukaan laulu lähes kirjoitti itse itsensä.
Epäilemättä – niin vahva tuntu siitä välittyy.
Tarinan tuntien, uhriluvun ja koko homman mielettömyyden tietäen jokainen voi itsessään ajatella, kuinka tällainen on ollut edes mahdollista.
Yhdysvaltain sisällissodasta on kulunut 150 vuotta. Se ei oikeastaan ole ihmisen historiassa edes pitkä aika.
Jossain määrin Brandos on kasassa vieläkin. Viimeisimmät julkaisut ovat 2008 ilmestynyt cd-tupla Town To Town, Sun To Sun ja 2010 ilmestynyt Live In Europe. Molemmat ovat livelevyjä. Viimeksi mainitulla bändin nimi on muutettu uuteen muotoon: Dave Kincaid And The Brandos. Tämä selittyy sillä, että tuolla kiertueella bändi esitti sisällissodan aikaisia lauluja, joita Kincaid oli jo aiemmin esittänyt soolokiertueillaan. Noista lauluista hän oli jo aiemmin julkaissut kaksi studiolevyäkin.
Yhdysvaltain sisällissota on Dave Kincaidille ilmeisen tärkeä asia. Hän on tullut tunnetuksi myös historiantutkijana ja esitelmöijänä asian tiimoilta.
Näinpä voikin todeta, että Gettysburg ei olekaan mikään ihan tuosta vaan sutaistu biisi. Dave Kincaid tiesi mistä lauloi. Ja varmaan sieltä jostain kitaroiden takaa kuuluu myös James McCormack Kincaidinkin ääni, jos tarkkaan kuuntelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: