Jo tuolloin Spector tunnettiin äkkipikaisena ja erikoisena persoonana, jonka mielenliikkeistä ei aina kukaan saanut selvyyttä. Työssään hän oli ehdottoman täydellisyyteen pyrkivä ja vaatikin usein artisteiltaan uusia ottoja lähes loputtomiin saakka.
Vuosien myötä miehen mieli alkoi järkkyä ja todellisuus hämärtyä. Kaikki konkretisoitui vuonna 2003 näyttelijä Lana Clarcksonin murhaan epäselvissä oloissa viinanhuuruisten juhlien jälkimainingeissa. Tapauksesta käytiin oikeutta vuosia, kunnes viimein vuonna 2009 Spector todettiin syylliseksi. Rangaistuksena 19 vuoden vankilatuomio.
Mutta kiistelty mies jätti kiistattoman jälkensä musiikin historiaan. Sitä ei käy kiistäminen. Lukematon määrä listaykkösiä ympäri maailmaa, useita klassikkoalbumeja ja tuo Wall Of Sound, jota niin moni on yrittänyt jäljitellä, mutta ei ole siinä täysin onnistunut. Sitä paitsi mielestäni tämän päivän ylihienoilla bittivehkeillä ei edes voi päästä tuollaisiin soundeihin, jotka Phil loitsi. Eikä ainakaan siihen tunnelmaan, joka vaati myös tietynlaiset artistit. Ja Spector tiesi mitä halusi.
Phil Spector oli tuottanut levyjä jo 50-luvun lopulta asti. Teddy Bearsin To Know Him Is To Love Him vuodelta 1959 oli ensimmäinen. Sen jälkeen hän tuotti mm. Connie Francista ja Gene Pitneytä. Suuri läpimurto kuitenkin puuttui. Sen aika koitti kun hän keksi yhdistää kehittämänsä Wall Of Soundin ja tyttöbändit.
Crystals oli ensimmäinen. Bändi tuli ja räjäytti kaiken. Kun Da Doo Ron Ron ja Then He Kissed tärähtivät sen aikaisista ämyreistä, tärähti myös monelta musiikkituottajalta huonot housuun. Soundi oli jotain mitä ei vielä silloin osattu odottaa ja se harppaus edelliseltä portaalta oli useamman portaan mittainen.
Crystalsin ja Spectorin yhteistyö kuitenkin jostain syystä loppui suhteellisen äkkiä Then He Kissed Me-sinkun jälkeen vuonna 1963. Seuraaja oli kuitenkin jo löytynyt: The Ronettes.
Sisarukset Veronica Bennett, Estelle Bennet ja serkkunsa Nedra Talley perustivat Ronettes lauluyhtyeensä New Yorkissa 50-luvun loppupuolella. Menestys ja maine olivat kohtalaista, joskin kuuluisuus jäi suhteellisen pienen piirin tietoisuuteen. Suunta oli kuitenkin oikea ja tytöt mm. voittivat New Yorkin Apollo-teatterissa järjestetyn kykykilpailun. Veronica oli tuolloin 13, Estelle ja Nedra vähän vanhempia,16-vuotiaita.
Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1963, kun Phil Spector haali yhtyeen talliinsa. Oikeastaan Spector halusi värvätä vain Veronican, mutta tällöin tyttöjen äiti puuttui asiaan ja vaati, että se on kaikki tai ei mitään. Spector suostui ja hyvä niin.
Lienee niitä harvoja kertoja, kun Spectorille on sanottu, että nyt tehdään näin, eikä kuten hän haluaa.
Heti ensimmäinen julkaisu Be My Baby osoittautui menestykseksi.
Seuraavaksi hovisäveltäjät Jeff Barry, Ellie Greenwich ja Phil Spector sävelsivät Ronettesille Baby I Love Youn 1963.
Laulun valmistuttua Ronettes hälytettiin pikahälytyksellä studioon. Rauta oli nyt kuumaa ja sitä piti takoa äkkiä.
Samaan aikaan Ronettes kuitenkin kiersi Yhdysvaltoja kiertueella eikä kiertuetta voinut niin vaan keskeyttää. Päädyttiin siihen, että Veronica lentää studiolle Californiaan ja muu bändi jatkaa kiertuetta. Keikoilla Veronica korvattiin useilla Spectorin levyillä laulaneella luottoääni Darlene Lovella. Naisella, joka mm. lauloi Crystalsin Da Doo Ran Ranin alkuperäisversiossa soolo-osuudet. Myöhemmin biisi äänitettiin kuitenkin uusiksi ja siinä lauluosuudet hoitaa Crystalsin oikea laulusolisti Dolores Brooks.
Näin sitten kävi, että Ronettesin Baby I Love Youlla laulaa vain yksi oikea Ronette. Ja jotta menisi vielä sekavammaksi, niin Baby I Love You-levytyksessä Estelleä ja Nedraa paikkasivat Darlene Love ja Cher. Viimeksi mainittu lauloi myös useissa muissakin Spectorin projekteissa.
Wall Of Sound luo tälle(kin) biisille melkoisen mahtipontiset puitteet. Sävellys on hieno ja periaatteessa se toimisi huomattavasti yksinkertaistetumpanakin. Mutta olisiko siitä sellaisena tullut niin suuri hitti kuin siitä lopulta tuli.
Sanat ovat sieltä naivimmasta päästä, mutta Veronica laulaa ne niin tunteella ja uskottavasti, että kuka tahansa uskoo, että nyt ollaan tosissaan. Välillä voi rakastaa niin kovaa, ettei sitä pysty edes sanomaan. Ja kun oikein rakastaa, niin se sattuu, niin että se saa kyyneleet silmiin.
Voi beibi mä rakastan sua!
Aika nopeasti bändi kuitenkin kuihtui ja lopulta hiipui kokonaan. Estelle ja Nedra eivät aina olleet tyytyväisiä siihen, että Veronica sai kaiken huomion. Joskus he tunsivat olevansa pelkkiä taustalaulajia. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut tyttöjen keskinäisiin väleihin. He pysyivät hyvinä ystävinä.
Myöhemmin Ronnie yritti vielä kerra saada Ronettesia yhteenkin, mutta muut eivät olleet enää asiasta kovinkaan innostuneita. Ronettes oli ohi.
Ronettesin kulta-ajan hittejä olivat myös Walking In The Rain, Be My Baby ja Breaking Up. Lisäksi bändi esiintyi kuuluisalla Phil Spectorin joululevyllä esittäen biisit I Saw Mommy Kissing Santa Claus ja Sleigh Ride. Näitähän kuulee edelleenkin joka joulu radiosta.
No, mitäs sitten tapahtui. Ainakin sitä, että Veronica Bennetistä tuli Ronnie Spector. Vuonna 1968 hän nimittäin meni naimisiin Phil Spectorin kanssa. Ilmeisestikin Ronnie vielä uskoi Philin narsismille olevan jotain tehtävissä. 1973 hän totesi, ettei ehkä sittenkään ole ja pari haki avioeron.
Ronnie Spector on aina silloin tällöin näkynyt julkisuudessakin. Hän on tehnyt pari soololevyäkin, mutta ne eivät ole saaneet suurempaa suosiota.
Nedra Talley tutustui ja rakastui jo 60-luvun puolivälissä Radio-dj Scott Rossiin. Pari meni naimisiin ja ovat vielä tänä päivänäkin. Nedra on tehnyt ainakin yhden soololevyn.
Estelle Bennett kuoli syöpään vuonna 2009. Hänkin oli yrittänyt joitain soolojuttuja Ronettesin hajoamisen jälkeen ilman mainittavaa menestystä.
Vuonna 2007 Ronettes sai suuren kunnian, kun bändi valittiin Rock And Roll – Hall Of Fameen. Julkistamisen suoritti Keith Richards, mies joka kuulemma 60-luvun puolivälissä Ronettesin Englannin vierailulla oli ollut aika läheisissä tekemisissä Ronnie Spectorin kanssa. Mutta niin oli kuulemma ollut John Lennonkin. (Hetkinen! Kuinkas vanha Ronnie siihen aikaan vielä olikaan?)
Mistä näistä tietää – rokkareista. Tarinoita syntyy. Ne kulkeutuvat korvasta korvaan ja muuttuvat joka kerta hieman kun niitä kerrotaan. Varsinkin julkkisjuorut.
Baby I Love Youn cover-versioista ehdottomasti kuuluisin löytyy Ramonesin End Of The Century levyltä, jonka muuten tuotti, yllätys yllätys, Phil Spector. Levyn vivahteisen ja vaiherikkaan äänitysprojektin päätteeksi saatiin tulokseksi loistava rokkilevy, jota Ramot itse eivät nostaneet kovinkaan korkealle. Johtuen juuri Spectorista, jonka palkkaaminen levyn tuottajaksi oli bändin mielestä virhe.
Mielenkiintoinen pointti Ramonesin Baby I Love Yousta on muuten se, että biisillä esiintyy Bändistä ainoastaan laulaja Joey Ramone. Soitinosuudet hoitaa sinfoniaorkesteri. Aivan niin kuin Ronettesin alkuperäisellä esiintyi ainoastaan Veronica.
Biisistä tuli kaupallisesti ajatellen Ramonesin suurin hitti. Tykkäsivät kundit siitä tai eivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: