Elvis Presley - Suspicious Minds

Rockin kuninkaan todellinen rokkikausi kesti oikeastaan vain nelisen vuotta. Ensialbumi ilmestyi 1954 ja vuonna 1958 kuningas astui armeijaan. Klassisimmat rock-levytykset sijoittuvat tuolle ajalle. Biisejä oli kyllä levytetty "varastoon" ja niitä sitten julkaistiin sopivin välein mestarin itse ollessa muualla. Vapauduttuaan palveluksesta hän levytti vielä joitain yksittäisiä rokkibiisejä, kuten singlet I Got Stung, Stuck On You ja A Big Hunk o' Love, mutta levykokonaisuuksilla oli selvästi havaittavissa kapinan laantumista. Oliko intti imenyt miehestä mehut, vai kenties saksasta löydetty tuleva vaimo Priscilla, joka oli parin tutustuessa vasta 14-vuotias.

Elviksen suosiota alettiin hyödyntää elokuvissa. Levyjä julkaistiin siinä ohessa. Rockilla ei enää kuitenkaan ollut paljoakaan tekemistä noiden tekeleiden kanssa. Levyiltä löytyi paljon käännösiskelmiä, cover-kappaleita ja aika paljon jokseenkin yhdentekeviä sävellyksiä. Rockin kuningas ei enää ollut nimensä veroinen.

Vuoteen 1969 saakka Elvis esiintyi yhteensä 31:ssa elokuvassa, joista suurin osa olisi saanut jäädä tekemättä. Sen mitä minä olen niitä nähnyt, niin en todellakaan uskalla niitä juurikaan suositella. Yleisesti ottaen parhaimpina Elvis-elokuvina pidetään Jailhouse Rockia, King Creolea ja Flaming Staria.

Musiikillisesti 60-luku oli kuitenkin Elvikselle synkkää aikaa. Kyllähän Elvis kuitenkin niitti sinä aikana 11 listaykköstä Amerikassa, mutta melkeinpä väittäisin, että niiden menestys perustui suurimmalta osalta Elviksen karismaan, jo saavutettuun maineeseen ja nuoriin, levyjä ostaviin, naisiin. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen sekin meno alkoi hiipua. Jotain piti keksiä.

Kesäkuun 27:ntena 1968 Burbankissa, Californian osavaltiossa oli tv-studioon kyhätty pieni lava. Lavalle astui nahkaan pukeutunut hymyilevä ja elinvoimainen Elvis Presley ensimmäistä kertaa elävän yleisön eteen sitten vuoden 1961. Hän heitti kaksi tunnin keikkaa ja kaksi päivää myöhemmin vielä toiset kaksi. Näistä koottiin taltiointi, joka esitettiin Amerikan telkkarissa vajaat puoli vuotta myöhemmin: joulukuun kolmantena nimellä '68 Comeback Special.

Comeback oli ilmeisen onnistunut ja sen jälkimainingeissa julkaistu If I Can Dream nousi Billboard-listalla 12:nneksi. Ei huippu, mutta paremmin kuin yksikään Elvis-sinkku pitkään aikaan. Biisi oli uskonnollissävyinen ja siinä oli vahvoja yhtymäkohtia aiemmin samana vuonna murhattuun Martin Luther Kingiin.

Elvis oli tullut takaisin ja seuraavana vuonna ilmestyikin sitten monien mielestä se Elviksen kaikkien aikojen paras biisi.

Mark James levytti itse säveltämänsä kappaleen Suspicious Minds vuonna 1968. Se ei kuitenkaan saavuttanut juuri minkäänlaista huomiota. Biisi kuitenkin kulkeutui Elviksen korviin ja hän ihastui siihen heti. Hän päätti levyttää sen. Se kannatti, sillä se nousi USA:ssa aina ykköseksi asti. Englannissa Suspicious Minds ei noussut ihan ykköseksi, mutta kakkoseksi kuitenkin. Ykkössijaa piti sitkeästi Archiesin Sugar Sugar, joka keikkui kärjessä käsittämättömästi kahdeksan viikkoa.

Suspicious Minds, epäilevät mielet, kertoo juuri siitä mistä nimikin kertoo: epäilevistä mielistä. Luottamus tai pikemminkin sen puute on huono asia jos parisuhde halutaan pitää kunnossa. Tämän laulun päähenkilöillä se on kateissa. Ainakin toiselta osapuolelta. Mustasukkaisuus jäytää mieltä ja epäilys toisen vilpittömyydestä yhteisen suhteen eteen jatkuvasti kyseenalaistetaan. Voi voi!

Heti laulun alussa laulaja (mies) toteaa ajautuneensa umpikujaan. Näin ei voi jatkua. Toisen epäluuloisuus on hyvää vauhtia tuhoamassa suhdetta. Laulaja kyllä haluaisi jatkaa suhdetta ja myös kertoo sen partnerilleen: Koska rakastan sua liian baljon, Baby!

Vakuuttelua jatkuu biisin läpi ja kaikesta kuuluu, että mies on tosissaan. Silti toinen epäilee häntä ties mistä. Kun toinen on ollut yön poissa hän joutuu kyynelsilmin vakuuttelemaan vilpittömyyttään.

Niin, mutta toisaalta taas: Missä hän on yönsä viettänyt. Kuinka vahvalla pohjalla parin liitto on. Asuvatko kenties yhdessä. Siinä tapauksessa pieni tenttaaminen on aiheellistakin. Ja pillahtaako ihminen, jolla ei ole mitään salattavaa itkuun tällaisessa tapauksessa, jollei hänellä ole mitään salattavaa? Minä vain kysyn. Vai itkeekö hän kenties sen takia, että suhteen eheytysprosessissa ei näy etenemisen merkkejä, kun toinen edelleen epäilee kaikkea.

Ja kieltämättä, jollain tapaa laulajan vakuuttelu: When honey, You know I've never lied to You. Mmm Yeah, yeah, ei ehkä kuulosta ihan täysin vakuuttavalta. Mmm Yeah, Yeah!?

Covereita Suspicious Mindsista on tehty vaikka kuinka paljon. Kuuluisimpia niistä lienevät Dwight Yoakamin (US) ja Fine Youn Cannibalsin (UK) versiot. Molemmissa on aika hauskat videot. Ainakin Cannibaalien. Dwight Yoakamista en kyllä ole ihan varma, kun en sen kummemmin kaveria tunne, mutta hän ei vain mielestäni voi olla tuolla videolla tosissaan. Kukaan ei voi olla niin huvittavan cool, kuin Dwight esittää videolla olevansa. Toisaalta miehellä on pitkä ura myös näyttelijänä, että eiköhän se showta vedä videollakin. Biisi muuten löytyy Honeymoon In Vegas-leffasta ja myös sen soundtrackiltä.

Suomeksi kappaleen on esittänyt Eero Raittinen. Nimekseen se sai Epäilet Vain. Se on aika suora suomennos alkuperäisestä tekstistä ja on vieläpä hyvä sellainen. Suomen kielisen tekstin on tehnyt Paavo Juhani Raittinen, joka tunnetaan paremmin Jussi nimellä. Löytyy Youtubesta.

Epilogi: Mark James, joka on säveltänyt Suspicious Mindsin, on säveltänyt myös toisen suuren hitin, jonka myöskin Elvis levytti 1972. Biisi on You Were Allways On My Mind. Jos niin halutaan ajatella, niin kappale voisi olla vaikka jatkoa Suspicious Mindsin tarinalle. Pariskunta on eronnut, mutta mies kaipaa naistaan takaisin. Hän on katuvainen ja pyytelee anteeksi menneitä. Hän myöntää nyt, että kohteli naistaan huonosti, ei huomioinut tätä tarpeeksi, eikä nähnyt vaivaa suhteen eteen. Tuloksena oli ero ja sekös nyt miestä kaduttaa.

Näin ollen rivien välistä onkin luettavissa, että Suspicious Mindsissa naisella oli hyvä syy olla ukkonsa vilpittömyyden suhteen epäileväinen. Se on se tuttu juttu, että kenen suusta tarinan ensin kuulet / kenen puoleen haluat kääntyä / ketä halua uskoa. It's up to You!

Ehkä näissäkin riveissä on jokin opetus, jonka lauluntekijä haluasi meille kertoa. En tiedä olivatko ne Mark Jamesin omasta elämästä lähtöisin, mutta ainakin hän puki ne hienoiksi biiseiksi. Näistä, ja muutamista muista, 70-luvun taitteen kulminaatiobiiseistä muotoutui se Kuninkaan musiikin toinen puoli, joka monen mielestä on se parempi puoli. Viihteellisempi, Las Vegas-puoli.

Kumpi oli parempi? - En kommentoi.