No, sittenhän voidaan väittää tietysti, että myös nikotinismi, narkomania ja kaikenlainen pillerismikin voidaan laskea sairauksiksi. Kaikissa ihminen on altistunut jonkinlaisen pakkomielteen tai mielihalun vietäväksi.
Joidenkin mielestä mikään edellämainituista ei ole sairaus, vaan kysymys on riippuvuuksista joihon ihminen on ajautunut omaa tyhmyyttään. Perimmäinen syy kaikkiin on heikko selkäranka ja tahdonvoiman puute.
Ettei nyt kuitenkaan heti ajauduttaisi harhateille tämän jutun suhteen, niin todettakoon, että nämä asiat eivät liity tähän juttuun millään tavalla. Paitsi anoreksia.
Yksi viime vuosisadan pehmeimmistä ja miellyttävimmistä lauluäänistä nimittäin hiljeni neljäs helmikuuta 1983 anoreksian riuduttamana.Viralliseksi syyksi kirjattiin kuitenkin sydänkohtaus. Vaiennut ääni kuului Karen Carpenterille. Hän oli 32-vuotias.
Samana päivänä hajosi myös Carpenters-yhtye, joka ei oikeastaan ollut mikään yhtye, vaan ainoastaan sisaruspari Karen ja Richard Carpenter sekä joukko taustamuusikoita. Soittajien kokoonpano kylläkin pysyi ajan myötä suhteellisen vakiona, että kyllä yhtyeestä puhuminenkin siinä mielessä on ihan perusteltua.
Laulajan kuolemasta huolimatta yhtyeeltä ilmestyi vielä hajoamisensa jälkeen muutamia levyjä, joilla laulajana toimi edelleen Karen Carpenter. Materiaalina oli ennen julkaisematonta Carpenters-materiaalia ja otteita Karenin soolotuotannosta. Lisäksi tietysti vielä pakolliset kokoelmat.
Carpentersin levytysura alkoi vuonna 1969. Yhteensä levyjä kertyi toistakymmentä ja menestys oli melkoista. Tuohon aikaan kun rock-musiikki oli kovaäänistymässä huimaa vauhtia, oli Carpentersin pehmolinja "anarkistinen" vastapaino metelimusiikille. Zeppelinit, Hendrixit, Whot ja muut joutuivat nöyrtymään myyntiluvuissa tälle siloposkiselle sisarusparille, jossa ei ollut mitään - ei siis mitään - nuhteetonta.
Mutta olipahan hyviä lauluja. Karenin uskomaton ääni, sekä hänessä piilevä hiljainen karisma.
Yksi hyvä laulu, jossa nämä asiat kohtasivat, oli Superstar.
Taisin kuulla biisin ensimmäisen kerran Karen Carpenterin elämästä kertovassa elokuvassa Karen Carpenter Story. Elokuva kertoi yhtyeen tarinan alusta loppuun.
Hieman oli totuutta väritetty, kertoi Richard Carpenter myöhemmin kun häneltä elokuvasta kyseltiin. Mutta myönsi kyllä elokuvan olevan pääpiirteittäin totuudenmukainen kuvaus yhtyeen ja Karenin menetyksekkäästä urasta.
Karenia näytellyt Cynthia Gibb joutui roolin takia laihduttamaan itsensä Karenin mittoihin. Hän käytti elokuvassa mm. Karenin vanhoja vaatteita, joita elokuvan teossa mukana ollut Richard oli kaivanut jostain varastojen kätköistä. Ajoittain Cynthia tunsi itsekin muuttuneensa filmausten aikana Karen Carpenteriksi.
Superstar-kappaleen alkuperäisversion esitti pariskunta Delaney ja Bonnie Bramlet ja yhtyeensä Delaney & Bonnie & Friends . Tosin tuolloin kappale oli vielä nimeltään Groupie (Superstar). Ja siitä tuo kappale kertoikin: groupiesta, eli siis suomeksi bändäristä. Kappaleen olivat säveltäneet Bonnie Bramlet ja Leon Russell.
Delaney & Bonnie & Friends oli enemmän ja vähemmän vapaamuotoinen kokoonpano, jossa soitti jos jonkinnäköistä musikanttia kuten esim. Eric Clapton, George Harrison, Allmanin veljekset ja Dave Mason. Laulajana toimi mm. Rita Coolidge, laulaen myös juuri Groupien (Superstarin). Hän pääsi laulamaan kappaleen myös Joe Cockerin live-levyllä Mad Dogs And Englishmen.
Richard Carpenterin korviin kappale kulkeutui kuitenkin ensimmäisen kerran Bette Midlerin esittämänä. Hän kuuli sen televisiosta Johnny Carsonin "Tonight Showssa" ja tunnisti biisin potentiaalin ja sopivuuden Karenin äänelle samantien. Bette Midler oli kuuleman mukaan havitellut biisistä hittiä itselleen ja syytteli sitten myöhemmin kovin sanoin Carpentersia biisin viemisestä hänen nenänsä edestä.
Kappale levytettiin Carpentersin kolmannelle levylle, joka oli nimeltään vain yksinkertaisesti"Carpenters". Ihan alkuperäisessä sanoitusasussaan ei Groupieta kuitenkaan tohdittu siirtää Carpentersin repertuaariin. Groupien sanoituksesta löytyi nimittäin vähintäänkin arveluttava rivi: And I can hardly wait to sleep with You again.
Ihan liian härskiä ja vääriä mielikuvia herättävä lause sopimaan vahvasti uskovaisten Carpenters-sisarusten puhtoiseen pirtaan. Niinpä rivi muutettiin muotoon: And I can hardly wait to be with You again.
Nyt se kelpasi, eikä kenenkään tarvinnut olla huolissaan bändin maineen puolesta. Samalla kappaleen nimi muuttui Superstariksi.
Ilmeisesti tuo pieni muutos sanoituksessa puhdisti Superstarin kaikesta synnillisyydestä ja teki siitä sen verta siveän, että Carpenters sen pystyi esittämään. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että alkuperäissanoituksessaan kappale kertoi bändäristä, joka on päässyt kauan sitten viettämään (ehkä) yhden illan jutun jonkun muusikko-superstaran kanssa. Tämä on sitten erehtynyt lupailemaan naiselle (ehkä) ikuista rakkautta ja kiertueen jälkeen vielä (ehkä) luvannut palata naisen luokse.
Tai näin nainen on sen ainakin tuntunut ymmärtäneen. Nyt hän on joutunut tyytymään ikävässään vain radiossa soivaan kappaleeseen, jossa mies soittaa kitaraa.
Tämä nainen ei ole kuitenkaan tunnu olevan mikään hard-core bändäri, jos on jäänyt haikailemaan vain yhden miehen perään. Nämä neidothan eivät tunnetusti ole sellaisia tyttöjä. Ennemminkin tuntuu, että tässä on kysymyksessä ihan oikeasti rakastunut nainen, joka todella kaipaa tätä yhtä ja ainoaa kitaristia. Vaikuttaa vain valitettavasti siltä, että turhaan kaipailee. Kappaleen alussakin jo todetaan, että siitä mikä on joskus tapahtunut on jo aikaa:
Long ago and oh so far away
I fell in love with you.
Mutta hei! Hetkinen. Tämähän on juuri sellainen biisi jossa nainen jätetään. Siitähän Juliet Jonesin Sydän lauloi 80-luvulla. Sellainen biisi on sittenkin tehty. Lieneeköhän ainoa lajiaan? Heti ei ainakaan tule muita mieleen.
Suomeksikin tämä on tehty ainakin kertaalleen. Superstarista tuli suomennettuna Supertähti. Asialla Lea Laven vuonna 1974. Tuohon aikaan Lea on tuntunut olevan ahkerimpia levyttäjiä. Ainakin käännösiskelmien saralla. En tiedä sitten jätetäänkö tässä Lean versiossa nainen, kuten alkuperäisessä, kun en sanoja mistään löytänyt. Mutta jos näin on, niin ilmeinen merkkiteos Suomi-iskelmän saralla.
Ystäväni Timpan kanssa väittelimme joskus mukin äärellä siitä, mikä on Carpentersin paras biisi. Minä olin sitä mieltä, että Superstar on ykkönen. Timppa oli sitä mieltä, että Yesterday Once More. Vieläkään en haluaisi kantaani muuttaa. Mutta nyt kun uusissa tutkimuksissa onkin selvinnyt, että Superstar ei olekaan Carpentersin omaa materiaalia joudun ehkä vähän myöntymään. Lisäksi Yesterday Once More nousi kotimaassaan listaykköseksi kun Superstar ylsi vain kakkoseksi. Rod Stewart piti Maggie Mayllään silloin sitkeästi kärkipaikkaa.
Ettei nyt kuitenkaan heti ajauduttaisi harhateille tämän jutun suhteen, niin todettakoon, että nämä asiat eivät liity tähän juttuun millään tavalla. Paitsi anoreksia.
Yksi viime vuosisadan pehmeimmistä ja miellyttävimmistä lauluäänistä nimittäin hiljeni neljäs helmikuuta 1983 anoreksian riuduttamana.Viralliseksi syyksi kirjattiin kuitenkin sydänkohtaus. Vaiennut ääni kuului Karen Carpenterille. Hän oli 32-vuotias.
Samana päivänä hajosi myös Carpenters-yhtye, joka ei oikeastaan ollut mikään yhtye, vaan ainoastaan sisaruspari Karen ja Richard Carpenter sekä joukko taustamuusikoita. Soittajien kokoonpano kylläkin pysyi ajan myötä suhteellisen vakiona, että kyllä yhtyeestä puhuminenkin siinä mielessä on ihan perusteltua.
Laulajan kuolemasta huolimatta yhtyeeltä ilmestyi vielä hajoamisensa jälkeen muutamia levyjä, joilla laulajana toimi edelleen Karen Carpenter. Materiaalina oli ennen julkaisematonta Carpenters-materiaalia ja otteita Karenin soolotuotannosta. Lisäksi tietysti vielä pakolliset kokoelmat.
Carpentersin levytysura alkoi vuonna 1969. Yhteensä levyjä kertyi toistakymmentä ja menestys oli melkoista. Tuohon aikaan kun rock-musiikki oli kovaäänistymässä huimaa vauhtia, oli Carpentersin pehmolinja "anarkistinen" vastapaino metelimusiikille. Zeppelinit, Hendrixit, Whot ja muut joutuivat nöyrtymään myyntiluvuissa tälle siloposkiselle sisarusparille, jossa ei ollut mitään - ei siis mitään - nuhteetonta.
Mutta olipahan hyviä lauluja. Karenin uskomaton ääni, sekä hänessä piilevä hiljainen karisma.
Yksi hyvä laulu, jossa nämä asiat kohtasivat, oli Superstar.
Taisin kuulla biisin ensimmäisen kerran Karen Carpenterin elämästä kertovassa elokuvassa Karen Carpenter Story. Elokuva kertoi yhtyeen tarinan alusta loppuun.
Hieman oli totuutta väritetty, kertoi Richard Carpenter myöhemmin kun häneltä elokuvasta kyseltiin. Mutta myönsi kyllä elokuvan olevan pääpiirteittäin totuudenmukainen kuvaus yhtyeen ja Karenin menetyksekkäästä urasta.
Karenia näytellyt Cynthia Gibb joutui roolin takia laihduttamaan itsensä Karenin mittoihin. Hän käytti elokuvassa mm. Karenin vanhoja vaatteita, joita elokuvan teossa mukana ollut Richard oli kaivanut jostain varastojen kätköistä. Ajoittain Cynthia tunsi itsekin muuttuneensa filmausten aikana Karen Carpenteriksi.
Superstar-kappaleen alkuperäisversion esitti pariskunta Delaney ja Bonnie Bramlet ja yhtyeensä Delaney & Bonnie & Friends . Tosin tuolloin kappale oli vielä nimeltään Groupie (Superstar). Ja siitä tuo kappale kertoikin: groupiesta, eli siis suomeksi bändäristä. Kappaleen olivat säveltäneet Bonnie Bramlet ja Leon Russell.
Delaney & Bonnie & Friends oli enemmän ja vähemmän vapaamuotoinen kokoonpano, jossa soitti jos jonkinnäköistä musikanttia kuten esim. Eric Clapton, George Harrison, Allmanin veljekset ja Dave Mason. Laulajana toimi mm. Rita Coolidge, laulaen myös juuri Groupien (Superstarin). Hän pääsi laulamaan kappaleen myös Joe Cockerin live-levyllä Mad Dogs And Englishmen.
Richard Carpenterin korviin kappale kulkeutui kuitenkin ensimmäisen kerran Bette Midlerin esittämänä. Hän kuuli sen televisiosta Johnny Carsonin "Tonight Showssa" ja tunnisti biisin potentiaalin ja sopivuuden Karenin äänelle samantien. Bette Midler oli kuuleman mukaan havitellut biisistä hittiä itselleen ja syytteli sitten myöhemmin kovin sanoin Carpentersia biisin viemisestä hänen nenänsä edestä.
Kappale levytettiin Carpentersin kolmannelle levylle, joka oli nimeltään vain yksinkertaisesti"Carpenters". Ihan alkuperäisessä sanoitusasussaan ei Groupieta kuitenkaan tohdittu siirtää Carpentersin repertuaariin. Groupien sanoituksesta löytyi nimittäin vähintäänkin arveluttava rivi: And I can hardly wait to sleep with You again.
Ihan liian härskiä ja vääriä mielikuvia herättävä lause sopimaan vahvasti uskovaisten Carpenters-sisarusten puhtoiseen pirtaan. Niinpä rivi muutettiin muotoon: And I can hardly wait to be with You again.
Nyt se kelpasi, eikä kenenkään tarvinnut olla huolissaan bändin maineen puolesta. Samalla kappaleen nimi muuttui Superstariksi.
Ilmeisesti tuo pieni muutos sanoituksessa puhdisti Superstarin kaikesta synnillisyydestä ja teki siitä sen verta siveän, että Carpenters sen pystyi esittämään. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että alkuperäissanoituksessaan kappale kertoi bändäristä, joka on päässyt kauan sitten viettämään (ehkä) yhden illan jutun jonkun muusikko-superstaran kanssa. Tämä on sitten erehtynyt lupailemaan naiselle (ehkä) ikuista rakkautta ja kiertueen jälkeen vielä (ehkä) luvannut palata naisen luokse.
Tai näin nainen on sen ainakin tuntunut ymmärtäneen. Nyt hän on joutunut tyytymään ikävässään vain radiossa soivaan kappaleeseen, jossa mies soittaa kitaraa.
Tämä nainen ei ole kuitenkaan tunnu olevan mikään hard-core bändäri, jos on jäänyt haikailemaan vain yhden miehen perään. Nämä neidothan eivät tunnetusti ole sellaisia tyttöjä. Ennemminkin tuntuu, että tässä on kysymyksessä ihan oikeasti rakastunut nainen, joka todella kaipaa tätä yhtä ja ainoaa kitaristia. Vaikuttaa vain valitettavasti siltä, että turhaan kaipailee. Kappaleen alussakin jo todetaan, että siitä mikä on joskus tapahtunut on jo aikaa:
Long ago and oh so far away
I fell in love with you.
Mutta hei! Hetkinen. Tämähän on juuri sellainen biisi jossa nainen jätetään. Siitähän Juliet Jonesin Sydän lauloi 80-luvulla. Sellainen biisi on sittenkin tehty. Lieneeköhän ainoa lajiaan? Heti ei ainakaan tule muita mieleen.
Suomeksikin tämä on tehty ainakin kertaalleen. Superstarista tuli suomennettuna Supertähti. Asialla Lea Laven vuonna 1974. Tuohon aikaan Lea on tuntunut olevan ahkerimpia levyttäjiä. Ainakin käännösiskelmien saralla. En tiedä sitten jätetäänkö tässä Lean versiossa nainen, kuten alkuperäisessä, kun en sanoja mistään löytänyt. Mutta jos näin on, niin ilmeinen merkkiteos Suomi-iskelmän saralla.
Ystäväni Timpan kanssa väittelimme joskus mukin äärellä siitä, mikä on Carpentersin paras biisi. Minä olin sitä mieltä, että Superstar on ykkönen. Timppa oli sitä mieltä, että Yesterday Once More. Vieläkään en haluaisi kantaani muuttaa. Mutta nyt kun uusissa tutkimuksissa onkin selvinnyt, että Superstar ei olekaan Carpentersin omaa materiaalia joudun ehkä vähän myöntymään. Lisäksi Yesterday Once More nousi kotimaassaan listaykköseksi kun Superstar ylsi vain kakkoseksi. Rod Stewart piti Maggie Mayllään silloin sitkeästi kärkipaikkaa.
No, listasijoitus nyt ei sinänsä merkkaa mitään. Ei se kerro mitään siitä, onko biisi hyvä vai huono. Miljoonat kärpäset voivat olla väärässäkin. Näin ollen pysyn edelleen kannassani: Superstar on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: