Sitten näitä tuntemattomampia löytyy vaikka kuinka paljon. Kuka on kuullut esimerkiksi seuraavanlaisista nimistä: Blitzkrieg Boys, Himanes, Liimapäät, Rantavahdit jne. Myös kielivähemmistöltä löytyy oma Ramo-orkkansa. Nimeltään tietysti Ramånes. Tämä lista oli vasta alkua. Näitä voi käydä lisää ihmettelemässä vaikka ramopunk.com-sivustolla, josta löytyy ties vaikka mitä muuta Ramonesin ja muunkin punkin saralta.
Jos Suomestakin löytyy jo kymmeniä bändejä, niin voi vaan arvailla kuinka paljon niitä löytyy maailmanlaajuisesti. Veikkaan, että mennään pitkälle nelinumeroiseen lukuun. Monet bändeistä tyytyvät soittamaan vain ja ainoastaan Ramones-materiaalia. Mahdollisimman uskollisesti alkuperäiselle - tietysti. Taso on kirjava, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tärkeintä on Ramonesin ilosanoman levittäminen, räime ja rokkenroll.
Sitten on paljon myös bändejä, jotka ovat hakeneet vain musiikillisen vaikutteensa alkuperäisiltä ja tällä hyväksi havaitulla kaavalla vääntävät omia biisejä. Joskus jopa niin hyvin, että erottaminen alkuperäisestä orkesterista saattaa olla joskus hyvinkin vaikeaa. Esimerkiksi saksalaista Richies-orkesteria ensimmäisen kerran kuultuani olin satavarma, että Ramonesilta on tullut uutta materiaalia.
Siihen aikaan itse Ramoneskin oli vielä kasassa ja koko orkesteri vielä fyysisestikin hengissä. Virallisestihan Ramones hajosi 1996 ja sitten alkoikin viikatemies niittämään bändiä ihan tosissaan. Joey lähti ensimmäisenä 2001, Dee Dee 2002 ja Johnny 2004. Vain rumpali Tommy Ramone (bändissä 1974 - 78) on alkuperäiskokoonpanosta enää hengissä. Myös toinen, se pitkäaikaisin, rumpali Marky Ramone (1978 - 83 ja 1987 - 96) on vielä elossa.
Se ensikuulemani Richiesiin tapahtui vuonna 1990. Tarkastaja Miettinen veti Radio Mafialla Räkärodeo-nimistä ohjelmaa. Kerran hän soitti ohjelmassaan vahvasti Ramonesilta vaikutteita saanutta Richies-orkesteria. Soitettu kappale oli Leave Home. Se riitti minulle. Seuraavana päivänä levy "Winter Wonderland" löytyi Epe's:stä. Puoli tuntia myöhemmin se pyöri meikäläisen levylautasella. Ja pyöri monta kertaa seuraavina päivinä. Kuin Ramonesia olisi kuunnellut. Bändi kuulosti ajoittain jopa niin paljon Ramonesilta, että asiaa paremmin tuntevakin saattoi erehtyä. Tämän testasin itsekin useammankin kerran kavereillani. Läpi meni. Eipä Richiesiä turhaan sanota Duisburgin, ja koko Saksan, Ramoneksiksi. Eipä! Tuskin kumpikaan bändeistä tuosta vertailusta ottaisi itseensä. Päinvastoin.
Richies tulee siis Saksasta. Tai oikeastaan tuli, sillä bändi lienee hajonnut jo ajat sitten. Viimeisin levy (neljäs) on vuodelta 1996. Sen jälkeen löytyy vielä pari EP:tä ja sitten ei enää mitään.
Mutta alkunsa orkesteri sai vuonna 1987. Ensimmäinen levy ilmestyi kolme vuotta myöhemmin. Se oli tuo nimenomainen Winter Wonderland. Levy on läpeensä niin hyvää Ramo-rokkia, että jos vaan joku alan harrastaja sen onnistuu jostain löytämään, niin kannattaa ehdottomasti lunastaa itselleen. Koko levy on bändin omaa materiaalia, mutta vahvasti Ramones-hengessä. Ihan biisien nimiä myöten. Vai miltä kuulostaa esim. Cockroach In The Basement, Handgrenade, Punk And Drunk jne. Yhteensä 14 biisiä, eikä yhtään huonoa!
Tähän juttuun olisin voinut valita vaikka minkä biisin Winter Wonderlandilta. Vaikka sen Leave Homen, mutta kun Youtuben suppea Richies-valikoima ei tuota biisiä tuntenut, niin päädyin levyn avausraitaan Sweating In The Summerheat. Kesäbiisi jos joku. Sopivasti kieli poskessa ja jalat leveässä haara-asennossa vedettyä menevää surfpunkkia, aurinkoa, hellettä, ohikulkevia tyttöjä ja aurinkolasien takaa tiirailevia poikia. Tämä on aitoa ja niin ihanan rehellistä rock'n'rollia, että se ei voi saada kuin hyvälle tuulelle. Hyvin yksinkertainen resepti, joka keksittiin New Yorkissa 1970-luvun puolivälissä toimii vielä tänä päivänäkin - ja toivottavasti aina. Tällaisella musiikilla on tervehdyttävä vaikutus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi: