Ednaswap - Torn

 

- Hei, täähän on se Natalie Imbruglian alkuperäinen!

- Paitsi että ei ollut Imbruglia alkuperäisesittäjä. Tää on alunperin norjalainen biisi. Trine Rein oli originaali.

- Ei pidä paikkaansa sekään. Trine Reinkin tän kyllä esitti joo, mutta ei ollut alkuperäinen sekään. Lis Sörensen oli ensimmäinen. Ja se on tanskalainen.

- Onko näin?

- Kyllä. Katsotaan vaikka Googlesta. Google tietää. Hmm. Laitetaas tähän: Torn Original.... Mitä hittoa? Tää sanoo, että joku Ednaswap. Mikäs se nyt sitten on? Ikinä kuullutkaan!

Niinpä. Mutta vielä tämäkään ei ole ihan koko totuus. Los Angelesilaisen Ednaswapin jäsenet Scott Cutler, Anne Preven ja Phil Thornalley kyllä sävelsivät Tornin jossain jamittelu/demosessiossaan, mutta itse Ednaswap orkesteria ei vielä tuolloin ollut edes olemassa. Niinpä laulu kulkeutui jotain ihmeen kautta Amerikasta kauas Skandinaviaan - Tanskaan ja Lis Sørensenin

levylle. Tanskankieliseksi nimekseen se sai nimen Braendt. Vuosi oli tuolloin 1993.

Biisi oli jo tässä vaiheessa saanut aika "imbruglialaisen" muodon. Sovitus on kutakuinkin aika samanlainen, mutta lauluissa on jonkin verran eroa. Sørensenin laulussa on ainakin enemmän syvyyttä ja kypsyyttä kuin Natalie Imbruglialla. Oikeastaan se on aika selviökin. Lis on syntynyt 1955 ja Natalie kaksikymmentä vuotta myöhemmin, niin että ehkä se on sitä elämänkokemusta. Mutta silti Lis Sørensenin esitys jää jollain tapaa etäiseksi ja vähän valjuksiskin. Ehkä tätä biisiä ei oltu tanskanmaalla ajateltukaan hitiksi.

Myöhemmin samana vuonna biisi matkustikin sitten takaisin synnyinsijoilleen Los Angelesiin. Nyt oli Ednaswap-yhtyekin jo perustettu ja bändi levyttikin sen itse toisena singlenään. Torn sai keksijöiltään ihan toisenlaisen tulkinnan. Jos ensiversio ja tulevatkin olivat kaikki poppia puhtaimmillaan, niin Ednaswap pisti biisin lähes grungeksi ajan hengen mukaisesti.

Laulaja Anne Preven laulaa kappaleen niin sydäntäsärkevän tunteella, että sielusta riepoo. Taitaa tietää mistä laulaa. Kitarat säröilevät, ne ulvovat ja ne kiertävät ihan niin kuin kunnon grungessa kuuluikin. Rumpalin persoonallinen komppauskin tuo biisin oman särmänsä. Tämähän on helvetin hyvä!

Mutta kuuluvuutta Ednaswap ei biisilleen saanut. Bändi muutenkin jäi vain pienen diggaripiirin diggaamaksi. Aika olisi ollut otollinen Ednaswapille kyllä, mutta markkinointipuolella kohdalla klikkasi. Pieni levy-yhtiö "Eastwest" oli tehnyt ilmeisen virhearvion Ednaswapin kohdalla, sillä bändi ei ollut vielä läheskään valmis levyttämään. Näin kertoi myöhemmin laulusolisti Anne Prevenkin.

Heillä oli studioon mennessä vasta neljä biisiä valmiina ja lisäksi bändi oli vielä ilman yhtäkään livekeikkaa. Levy-yhtiö halusi Ednaswapin muuttavan musiikkisuuntaustaankin vielä enemmän akustisempaan ja popimpaan suuntaan. Tämä ei luonnollisestikaan kauheasti innostanut bändiä. Kaiken kruunasi se kun maineensa huipulla ollut No Doubt pyysi Ednaswapia kiertueelleen lämmittelijäksi. Silloinkaan ei levy-yhtiö tukenut, eikä puffannut bändiä yhtään eteenpäin. No, sopimus sitten purettiin saman tien ensilevyn jälkeen ja Ednaswap siirtyi Island Recordsille, jolle teki vielä pari levyä ennen hajoamistaan vuonna 1999.

Vuosi Ednaswap-version jälkeen Torn lähti taas liikkeelle. Jälleen Skandinaviaan. Tällä kertaa Norjaan.

En tiedä kuuliko Trine Rein kappaleen ensin tanskalaisena vai amerikkalaisena versiona. Jos hän nyt itse sen edes bongasi. Joka tapauksessa molemmat vaihtoehdoista ovat mahdollisia, sillä Trinellä on sekä Norjan että USA:n kansalaisuus. Hän syntyi vuonna 1970 San Franciscossa, mutta jo yksivuotiaana hän muutti Norjaan. Myöhemmässä elämässään hän on kuitenkin asunut pysyvästi molemmissa maissa.

Hän levytti Tornin kakkoslevylleen Beneath My Skin. Levyä en ole kuullut, mutta tämän yhden biisin perusteella voisi olla tutustumisen arvoinen. Eikä pelkästään kansikuvan takia, jossa Trine katsoo viettelevästi kameraan hiuskiehkuran takaa avonaisessa kaula-aukossa ja... No joo!

Mutta joka tapauksessa Trinen äänessä on särmää ja seksiä. Sen kuulee, vaikka ei olisi hänen kuvaansa nähnytkään. Se tosin vain vahvistaa mielikuvaa. Trinen äänessä on jotain Tina Turneria, jotain Annie Lennoxia, Shakiraa ja jotain mistä en vaan saa nyt kiinni. Ehkä pitäisi tutustua Trineen vähän syvemmin.

Tuli vuosi 1997. Trine Reinin esittämä Torn oli aiemmin noussut hitiksi Norjassa ja yllättäen myös Japanissa. Mutta se ei biisille riittänyt. Se halusi vielä enemmän. Se lähti Englantiin - Lontooseen. Sieltä se löysi australialaisen Natalie Imbruglian ja sen jälkeen kaikki jo tunsivatkin kappaleen. Soittomäärään nähden voisi melkein sanoa, että Natalie Imbruglian Torn on loppuun soitettu kappale, jota ei enää ikinä halua kuulla. Korvat ovat kovin erilaisia, mutta ainakaan minun korvaani tämä(kään) versio ei ole loppuunsoinut. Puhdas, raikas ääni, hieno melodia, hyvin tuotettu - kaikki natsasi. Tavallaan jopa hämmästyttävän hyvin. Usein olen vastaavissa tapauksissa kääntynyt päinvastaisen mielipiteen puoleen. Liian steriiliä, liian hiottua.

Natalie Imbruglian versio Tornista on näistä neljästä versiosta herkin. Se on pettymykseen päättyneen rakkauden tilitys. Esitys ja tulkinta ovat lähes naiiveja. Hän kertoo tarinaa parhaalle ystävälleen, itkee tämän olkaa vasten ja hakee sympatiaa. Hän on ensi kertaa ollut rakastunut oikein tosissaan, mutta pettymys siihen mitä mies onkin todellisuudessa ollut suhteen sisällä onkin yllättänyt hänet negatiivisesti. Se ei ollutkaan niin ruusuista kuin odotukset olivat. Alussa kaikki näytti hyvältä, elämä oli ihanaa ja ruusut kukkivat. Mutta kovin pian ne kuihtuivat yksi kerrallaan. Samoin kävi tunteille.

Kappaleen nimi tarkoittaa suomeksi kutakuinkin repeytynyt. Tai ehkä tämän laulun tapauksessa, kun laulaja laulaa olevansa torn, niin hän kertoo olevansa täysin murtunut ja hänen sielunsa on repeytynyt. Hän suorastaan piehtaroi itsesäälissä syytellen itseään. Jopa ennustaja oli varoittanut häntä suhteen kestämättömyydestä.

Pitkän tien kulki tämäkin biisi, ennen kuin päätyi listoille ympäri läntisen maailman. Useissa maissa se nousi listaykköseksi, mutta ei kuitenkaan esim. Englannissa, jossa ykköspaikkaa piti tiukasti Aqua Barbie Girlillään.

Vuosi oli siis 1997 ja Radio Mafia soitti molempia biisejä kyllästymiseen asti. Se oli niitä aikoja kun syvä viha radioiden soittolistoja kohtaan alkoi jäytää mieltä. Enkä ole siitä ajasta mieltäni muuttanut. Enkä ole ajatusteni kanssa yksin. Siitä huolimatta radiokanavat eivät ole tähän yleisesti tunnettuun mielipiteeseen reagoineet juuri millään tavalla. Raha ratkaisee ja levy-yhtiöt määrää.

Jos ajatellaan Torn-kappaletta aution saaren näkökulmasta ja kysyttäisiin: Kenet Tornin esittäjistä ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Vastaus olisi aika selvä: Ehdottomasti Trine Reinin.

Jos kysymys taas kuuluisi: Minkä version Tornista ottaisit mukaasi autiolle saarelle? Vastaus olisi silloinkin lähes yhtä selvä: Kyllä se olisi Ednaswapin Torn.