John Barry - The Persuaders

Kirjahyllystäni löytyy Frederic E. Smithin kirja nimeltä Veijareita Ja Pyhimyksiä Vauhdissa. Se on painettu 1971 ja sen suomentajaksi on merkitty Tampereen kieli-instituutin kääntäjäkurssi. Sitten on lueteltu 14 nimeä, joista yksi kiinnittää huomiota: Juhani Leskinen.

Kyllä, se on juuri se sama Juhani, joka tuli pari vuotta myöhemmin maankuuluksi nimellä Juice. Lieneeköhän ensimmäinen kerta kun Juicen nimi löytyy kirjan sivuilta painetussa muodossa.

Lyhyeen loppui kuitenkin Juhanin kieli-instituutti, kun kemiat eivät koulun rehtorin kanssa kohdanneet ja hän päätyi lopettamaan koulun kesken. Sitten hän tutustui Mikko Alataloon ja sitten hän tutustui Harri Rinteeseen ja sitten kaikki jo suurinpiirtein tietävätkin mitä sitten tapahtui.

Eli palataan niihin Veijareihin Ja Pyhimyksiin. Kyseessähän oli brittiläistä tuotantoa oleva tv-sarja, jota näytettiin ensi kertaa telkkarissa vuosien 1971 - 72 aikana yhteensä 24 jaksoa. Sarja oli maan sen aikaisessa tv-tuotannossa siihen asti kallein tuotos. Jälki oli kuitenkin niin hyvää, että se on kestänyt ajan hampaan aika hyvin ihan tähän päivään asti. Samoin kuin formaatti, jota on kopioitu ja varioitu ties kuinka paljon. Varmasti osin tahattomastikin, mutta paljon myös tarkoituksellisesti.

Vaikka ei Veijareita Ja Pyhimyksiäkään siltikään ollut ensimmäinen sarja, missä näitä peruselementtejä pyöriteltiin. Kauniita naisia, nopeita autoja, huvijahteja, arvokkaita seurapiirejä, rahaa, jalokiviä, rahamiehiä ja vielä lisää kauniita naisia. Siinähän niitä. Toki mukana oli vielä aimo annos huumoriakin, joka aika usein konkretisoitui amerikkalaisen ja brittiläisen kulttuurin eroihin ja erilaisiin näkemyksiin.

Sarjan alkuperäinen nimi oli Persuaders. Suomeksi merkitys tarkoittaa jotain toisen mielipiteen muuttamista suostuttelemalla, maanittelemalla, vakuuttelemalla tjsp. Sitä tämä kaksikko ainakin harrasti. Etenkin naisten suhteen ja menestyskin taisi olla sataprosenttista. Kyllähän se telkkarissa onnistuu, mutta kuinkahan olisi muuten. Joskin Tony Curtis (Veijari) ja Roger Moore (Pyhimys) olivat kyllä varmasti studion ulkopuolellakin melkoisia pelimiehiä. Vielä kun naama on näkynyt telkkarissa, niin saanti on varmaa. Eikös se toimi vielä tänä päivänäkin?

Siinä mielessä suomalainen nimi Veijareita Ja Pyhimyksiä onkin aika hyvä. Se kertoo jotain näiden päähenkilöiden luonteesta: Molemmat ovat omalla tavallaan vakuuttavia tai ainakin osaavat tarvittaessa antaa itsestään sellaisen kuvan.

Vaan kuinkas on sitten selitettävissa ruotsinkielinen nimi Snobbar Som Jobbar. Työskentelevät snobit, vai miten se olisi käännettävissä. Hmm..?

Sarjan tunnari on klassikko. Omalla sarallaan yksi parhaista. Sen sävelsi John Barry, joka sävelsi pitkällä urallaan tolkuttoman määrän muitakin tv-tunnareita, leffamusaa ynnä muuta, ynnä muuta. Tunnetuimpia ovat tietysti Bond-biisit, joita kertyi kaikkiaan 11. Lisäksi tietysti vielä se virallinen James Bond-theme, joka kuullaan joka leffassa.

Nämä sävellykset oikeastaan loivat sen sapluunan, jota sitten on noudatettu kaikissa muissakin Bond-biiseissä. Ne tunnistaa aina Bond-biiseiksi, vaikkei tietäisikään. Urallaan John Barry saavutti viisi Oscar-palkintoa ja ison kasan kaikenlaisia muita mahdollisia pystejä. Wikipediasta voi katsoa jos kiinnostaa. Meriittejä on hirvittävä määrä.

Persuadersin parin minuutin mittainen alkutunnari on mestarillinen muutenkin kuin pelkän musiikkinsa puolesta. Siinä ehditään kertoa parivaljakon, Brett Sinclairin ja Danny Wilden, historia lapsuudesta siihen päivään asti johon sarja ajoittuu. Filminpätkät ja sanomalehtileikkeet vaihtuvat sitä mukaa kun kuvat varttuvista päähenkilöistä muuttuvat.

Brett Sinclair varttui Lontoossa, oli aristokraattista sukua, kävi hyviä kouluja ja palveli kuninkaallisissa sotajoukoissa. Myös kilpa-ajoa han ehti harrastaa ja vieläpä ilmeisen menestyksekkäästi. Näin ollen hänellä oli jo pienestä pitäen ollut tie auki parempiin piireihin.

Danny Wildella ei ollut yhtä helppoa. Hän syntyi New Yorkissa, jossain kaupungin huonommilla alueilla. Lapsuus oli kovaa, mutta armeijan jälkeen hän keksi kuitenkin keinon luoda omaisuutta. Hän sijoitti öljybisnekseen ja hänelle aukesi tie aina Wall Streetille saakka.

Nämä rikkaat poikarehvelit omasivat kuitenkin seikkailijan luonteen. He alkoivat matkailla ja viettää kadehdittavaa elämää. Ensimmäisessä jaksossa he tutustuvat Monte Carlossa, päätyvät kilvan ajon jälkeen lähes nyrkkitappeluun, mutta tokenevat sitten kuitenkin sopuun ja saavat ensimmäisen "mysteerinsä". Siitä se sitten lähtee.

Mainittakoon vielä siitä kilpa-ajosta, että tässä vaiheessa Pyhimyksellä ei ollut enää sitä Volvoa, joka vieläkin tunnetaan Pyhimys-Volvona. Edelisellä vuosikymmenellähän Hänellä oli vielä tämä Volvo P1800 omassa Pyhimys tv-sarjassaan. Nyt hän ajoi Aston Martinilla ja Veijari kaahasi Ferrarilla. Nämä autotkin olivat yksi olennainen osa sarjan ja päähenkilöiden brändiä. Varmasti se ei ainakaan vähentänyt näiden automerkkien mainetta. Sitä en tiedä, miksi Volvo ei ollut enää kehissä. Ehkä se oli jo vanhentunut ja kuvaan tarvittiin uudempaa mallistoa. Volvohan oli jo vuoden -61 mallia. Toisaalta sitten kyse saattoi olla sponsorirahoista. Sarjan tekohan oli kallista ja kaikki tuki oli varmasti tarpeen.

Pyhimystä muuten tehtiin hurjat 118 jaksoa.

Roger Moore porskuttaa vielä. Mieheltä tuli pari vuotta sitten omaelämänkerta, jossa hän kertoo pitkästä urastaan. Hän on syntynyt vuonna 1927 ja näytteli ensimmäisessä elokuvassa 1955. Niin että kyllä siihen uraan mahtuu paljon muutakin kuin Bondeja. Niitä oli muuten seitsemän.

Tony Curtis syntyi 1925 ja kuoli 2010. Hän esiintyi ensimmäistä kertaa valkokankaalla 1949. Naimisissa hän ehti olla kuudesti ja lapsiakin kertyi. Tunnetuin heistä on Jamie Lee Curtis, liitostaan Janet Leighin kanssa.

John Barry - arvostettu, kiitetty ja kumarrettu säveltäjä syntyi 1933 ja kuoli 2011. Uskomattoman tuottelias säveltäjä, jonka ura elokuvasäveltäjänä kesti vuodesta 1960 aina vuoteen 2001 saakka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaisutahti ei hidastunut, vaan se pysähtyi lähes täysin. Ilmeisesti syynä oli Barryn pitkäaikainen sairastelu, joka sitten johti kohtalokkaaseen sydänkohtaukseen vuonna 2011. Paljon jäi ikuista musiikkia maailmaan, josta riittää iloa vielä useille sukupolville. Barry voidaankin ehkä laskea niihin suuriin säveltäjiin, joita me edelleen kuuntelemme satojen vuosien jälkeenkin. Vaikka Barryn musiikki olikin ehkä enemmän viihdemusiikkia kuin klassista, niin silti kehtaan rinnastaa hänet eräisiin tiettyihin 1700-luvun hemmoihin, joiden tuotantoa edelleen soitetaan konserttisaleissa ympäri maailman. Tosin Barryn musiikkia on hieman vaikeampi löytää. Se kun on aika usein "piilotettu" elokuvien lopputekstien taustalle. Mutta on niistä parhaista tehty ihan kokoelmiakin. Suosittelen.

The Persuaders on Barryn popimpaa puolta. Se nousi sarjan esitysaikaan 1971 jopa Englannin listoille. Ei ihan kärkeen, mutta sijalle 13 kuitenkin.

Suomessakin tätä instrumentaalia on varioitu. Rautalankabändi Quiets teki siitä oman, tyylilleen uskollisen version vuonna 1989. Sen olen joskus kuullut, mutta turkulaisen Nylon 66'ersin versiota en ole kuullut. Mutta bändin tyylin tietäen, sekin toden näköisesti on hyvin esittäjänsä näköinen. Eli aika persoonallinen versio, kuten kaikki muutkin bändin esittämät coverit.

Tuskin kuitenkaan pistää alkuperäistä paremmaksi.