Loreen - Euphoria

Meillä Suomessakin on nähty viime vuosina Ruotsin euroviisukarsintojen finaalit suorina lähetyksinä. Ruotsissa ei vielä tässä vaiheessa puhuta euroviisuista, vaan homma on nimetty Melodifestivaleniksi. Kuten tiedettyä ja tunnettua, niin Ruotsi on jonkin verran meitä edellä euroviisukulttuurissa oikeastaan joka asiassa. Niinpä kyseessä on iso spektaakkeli, joka on aina tarjoiltu loppuun myydylle Globenille. Äänestyskäytäntökin on hieman meikäläistä erilaisempi. Sen lisäksi, että kysytään tietysti Ruotsin kansan äänet puhelimitse, kysytään myös erinäisistä musiikin ammattilaisista ja kuluttajista koostuvalta raadilta omat pisteytykset. Tähän asti kaikki suurinpiirtein kuten meilläkin. Mutta edellisten lisäksi kysytään vielä mielipiteet kansainvälisiltä raadeilta. Viime vuonnakin sai vielä yksitoista Euroopan maata ilmoittaa pisteensä suureen euroviisuista tuttuun tyyliin livenä satelliittiyhteyden kautta suoraan Globeniin.
Oikeastaan aika ovela veto ruotsalaisilta. Ehkä sitäkin kautta saa jo hieman puffattua omaa biisiään ulkomaille.

Melodifestivalen 2012:n voiton vei Loreen biisillään Euphoria ja sitä kautta lohkesi tietysti myös euroviisuedustus. Kakkoseksi kisassa tuli Danny Saucedo biisillä Amazing.
Ohjelmalla oli neljä miljoonaa katsojaa ja Loreen sai heiltä 670 000 ääntä puhelinäänestyksessä. Kakkoseksi tullut Danny sai "vain" 458 000 ääntä. Karmeita lukuja, mutta Loreenin voitto oli kiistaton.
Katkeraksi asian kuitenkin tekee se, että Danny jäi kakkoseksi myös edellisenä vuonna. Ja vielä katkerammaksi se, että molemmilla kerroilla Danny Saucedon kappaleet olisivat olleet Euroviisuissa ihan kärkikamaa.
Mutta tuleehan näitä Euroviisuja. Tätä kirjoittaessa Danny on 26-vuotias. Niin että vielä ehtii. Venäjänkin vanhimmat esiintyjät olivat tänä vuonna yli seitsemänkymppisiä.

Euroviisut kuuluvat kategoriaan "Must See Every Year". Se ei johdu pelkästään musiikista, sillä mukaan mahtuu sellaistakin kuraa, että suorastaan hävettää esittäjien puolesta. Kyseessä vaan on niin iso ja näyttävä show, että olisi meikäläisen periaatteiden vastaista jättää se katsomatta. Sitäpaitsi kyllä sinne mukaan mahtuu aina muutama hyvä biisikin.
Muita tällaisia jokavuotisia must see-juttuja ovat Tour De France ja jääkiekon MM-kisat. Jälkimmäinenkään ei tosin enää ole pakollinen. Etenkään nyt kun se meni maksullisille. Mutta Tourista en tingi!
Onneksi Euroviisujen menettämisestä maksutelkkarin puolelle ei ole vaaraa.

2012-viisut pidettiin Azerbaitzanissa ja ne olivatkin kohtuullisen tasokkaat viisut. Omia suosikkeja oli useitakin. Rahani (2 euroa) sijoitin Albanian huutavalle naiselle. Loppusijoitus viides. Myös Viron Ott Leplandin "Kuula" oli komea esitys. Kuudes.
Meitä edusti Pernilla Karlsson, mutta finaaliin asti hän ei yltänyt.
Muuten kisa olikin sitten silkkaa Ruotsin juhlaa, sillä 42:stä maasta 18 antoi Ruotsille täydet pisteet. Kokonaan ilman pisteitä sen jätti ainoastaan Italia. Kokonaispistemääräksi kertyi 372. Näin ollen se kiilasi Aleksander Rybakin (387) ja Lordin (292) väliin kaikkien aikojen pistetilastossa. Euroviisuvaltikkaa pidetään siis tiukasti Skandinaviassa.

Ja kyllähän se Euphoria erottui sieltä heti. Moneen vuoteen ei viisuista näin hyvää voittajabiisiä ole tullutkaan. 2010 Lenan Satellite oli ihan pirteä juttu, mutta sitten saakin mennä kauas - todella kauas. Sanoisinpa melkein että 70-luvulle saakka. Mutta se on makuasia ja niistähän voi aina kiistellä.

Loreenin esitys ei ollut vähäeleinen, mutta se oli pelkistetty. Lähes pimeä lava. Vain Loreen itse hämärässä valokeilassa. Liikkeet olivat hiottuja, mietittyjä, osin ehkä improvisoitujakin. Osa jostain itämaisesta lainattuja. Vähän niin kuin Elvis väritti esityksiään karateliikkeillä.
Loreen oli lavalla yksin. Kappaleen loppuvaiheilla pimeydestä materialisoitui vielä ylipainoinen, tummapintainen, miespuolinen tanssija, joka veti Loreenin ylös jostain pimeästä juuri kun hän oli antamassa periksi. Yhdessä he hilasivat toisensa ylös tuosta euforian pyörteestä, johon he olivat vajoamassa.
Loreen oli lavalla paljain jaloin. Aivan niinkuin euroviisuvoittaja vuodelta 1967 - Sandy Shaw. Muuten heillä ei kyllä sitten ollutkaan mitään tekemistä toistensa kanssa.
Sen sijaan mieleeni kuvastui vahvasti legendaarinen naisrokkari jo usean vuosikymmenen ajalta - Patti Smith. Myös hän esiintyi usein paljain jaloin. Hän oli energinen esiintyjä ja myös elehti paljon käsillään. Etenkin nuorempana hän myös muistutti ulkonäöltään hyvinkin paljon Loreenia. Ainakin olemukseltaan. Ja myös ääni, vaikka musiikki erilaista onkin, niin silti - kaikki täsmää.

Sivistyssanakirja määrittelee sanan euforia seuraavasti: Erityisesti sairauden tai lääkeaineen aiheuttama onnentunne. Toinen sanakirja lisää siihen vielä määreen keinotekoisesti saavutettu hyvän olon tunne. Eli mistäs tämä laulu nyt sitten oikeastaan kertookaan: Päihteistä? Huumeista? Mielisairaudesta? Vai mistä?

Noiden sivistyssanaperusteiden kannalta katsoen ainakin kyse olisi jostain edellämainituista. Jos kappaleen sanoitusta alkaa puimaan, niin kyllähän sieltä jotain tällaista halutessaan löytääkin. Laulussa matkataan jossain ajassa, iättömyydessä, äärettömyydessä, maailmankaikkeudessa. On hyvä olla ja sitä halutaan hengittää lisää. Kunpa tämä ei koskaan loppuisi. Aina ja ikuisesti matkalla ylös, ylös, ylös...
Mutta sieltä löytyy myös taikasana "Love". Jos se vedetään mukaan tähän edelliseen skenaarioon ja lisätään siihen mukaan rakkauden parantava voima, niin laulun tarina saa onnellisen lopun. Tämähän on ilmiselvästi selviämistarina. Loreen on vahvasti euforian koukussa, eksyksissä, ei tiedä aikaa - ei paikkaa. Mutta jossain on joku - joku joka välittää. Tämä joku tulee, antaa tukensa ja nostaa Loreenin pohjalta.Tätä jotain kuvastaakin ehkä se ylipainoinen, tummapintainen, miespuolinen tanssija, joka kappaleen loppuvaiheilla, juuri kun Loreen on putoamassa alas, tulee ja nostaa tämän ylös, ylös, ylös...

Loreenin voitto oli siis täysin selvä. Kakkoseksi tullut Venäjä jäi 113:n pisteen päähän. Ei aihetta selittelyille. Vai olisiko ehkä sittenkin. Tarkemmin kun aihetta tutkii, niin löytyy ehkä pieni sääntörikkomus, joka voisi antaa aihetta pienelle protestille?
Euroviisujen säännöissä nimittäin sanotaan, että kappaleiden maksimipituus saa olla enintään kolme minuuttia. Euphorian kestoksi on ilmoitettu kuitenkin 3.01 - sekunnin päälle maksimin. Löytyykö säännöistä joku porsaanreikä, vai kuinka tämä on selitettävissä? Minä vaan kysyn.

Kertoi Euphoria sitten mistä tahansa - tai ei mistään - niin kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen euroviisuista. Se on siitäkin erikoinen viisubiisi, että siihen ei tunnu kyllästyvän. Se tuntuu kuulostavan kerta kerran jälkeen vain paremmalta.
Erittäin hyvin ja ammattitaidolla rakennettu kappale, joka koukuttaa koko ajan enemmän. Laulu vie mennessään, se saa aikaan hyvän olon tunteen ja miellyttää ties mitä keskushermostoa korvien välissä. Se pistää kuuntelemaan itseään lisää - ja lisää. Siitä ei vaan tunnu saavan tarpeekseen.
Ei ole muita kuin minä. Minä ja Euphoria.