17.11.2013

Rednex - Cotton Eye Joe

Näitä juttuja penkoessa pitää joskus matkustaa yllättävänkin pitkälle ja ajallisesti kauas päästäkseen mahdollisimman lähelle alkulähteitä. Niin tälläkin kertaa, kun aletaan tutkia mistä ruotsalaisen Rednexin vuoden 1994 hitti Cotton Eye Joe oikeastaan onkaan kotoisin. Ei suinkaan Ruotsista, niin kuin vähänkin musiikkia kuunnelleet osaavat päätellä jo biisin poljennosta, vaan kuten niin monessa muussakin tapauksessa pitää tässäkin mennä ison veden taakse apajille, Yhdysvaltoihin. Sinne, missä sikäläiseen vanhanajan latotanssiperinteeseen kuului tällainen pelimannimusiikki, jota hillbillyksi edelleen kutsutaan. Tällaisia tanssiaisia olemme päässeet todistamaan esimerkiksi lukuisissa vanhoissa amerikkalaisissa elokuvissa, joissa viulua, kitaraa, banjoa, haitaria narubassoa, huuliharppua ynnä muita saatavilla olleita soittimia käyttäen syntyi kuvatunlainen meininki kun kylän väki kokoontui yhdessä juhlimaan. 
Tosin vielä siihen aikaan  kun Cotton Eye Joe ihan ensi kertaa kuultiin ei Hillbilly-musiikkia oltu vielä edes keksitty. Kappaleen juuret nimittäin ulottuvat niinkin kauas, kuin Yhdysvaltain sisällissodan aikaisiin vuosiin 1861 -65. Niinpä alkuperäinen kappale onkin ollut luultavasti hyvinkin erilainen verrattuna siihen hillbilly-versioon, mihin Rednexitkin omansa pohjasivat. Jos nyt hätäisesti arvioiden lasketaan erotus vaikka siitä sisällissodan ensimmäisestä vuodesta päätyen Rednexiin ja vuoteen 1994, niin erotukseksi esitysten välille saadaan 133 vuotta. Pitkä aika, ja onpa vielä luultavaa, että Cotton Eye Joe on vielä sitäkin vanhempi. 

Vuosikymmenten mittaan kappaleesta on tehty lukuisa määrä eri versioita. Ensilevytys on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1927, jolloin Virginiasta kotoisin ollut Dyke's Magic City Trio sen levytti. Tuolloin kappale tunnettiin vielä nimellä Cotton-Eyed Joe. Eli nimessä oli yksi d-kirjain ja väliviiva enemmän, eivätkä ne sieltä poistuneetkaan ennen kuin Rednex ne sieltä poisti. Tottumattoman korvaan kappale kuulostaa kutakuinkin miltä tahansa aikansa viuluvetoiselta countryltä, mutta yhtäläisyydet kappaleen minimalistisessa sanoituksessa ja tietysti nimessä kertovat siitä, että kyseessä on sama kappale. Ja kyllähän se sävelkulkukin sieltä erottuu. Vastaavien renkutusten samankaltaisuuteen lienee suurena tekijänä se, että tuon ajan laulut kulkivat paljolti kertakuulema-kansanperinteellä paikasta toiseen ja väistämättä saivat vaikutteita toisiltaan ja myös sekoittuivat toisiinsa matkan varrella.
Dyke's Magic City Trion levytyksestä taaksepäin mentäessä alkavatkin tiedot olla sitten vähäisempiä. Mutta johtolankaa löytyy Dorothy Scarboroughin vuonna 1925 ilmestyneestä kirjasta "On The Trail Of Negro Folksongs", missä haastateltava kertoo muistavansa laulun lapsuudestaan jo niinkin kaukaa, kuin ajalta ennen sisällissotaa. Niin kuin kirjan nimestä jo voi päätellä, Cotton-Eyed Joen alkuperä taitaakin yllättäen löytyä louisisanalaisilta puuvillaplantaaseilta, missä neekeriorjilla oli tapana lauleskella työtä tehdessään ja iltasella nuotion ääressä rankan päivän jälkeen. 
Noihin maaorjien lauluihin sisältyi usein tarinankerrontaa ja kansanperintöä, joka siirtyi sillä tavoin seuraaville sukupolville. Pelkästään amerikkalainen ilmiöhän tämä ei tietenkään ollut, vaan laulujen kauttahan on kertomuksia, tosia ja taruja, kuljetettu ajassa jo varmaan vuosisatoja ja kutakuinkin kaikkialla maailmassa. Niinpä voi olla hyvinkin todennäköistä, että Cotton-Eyed Joe-niminen hemmo onkin ihan oikeasti joskus maan päällä kävellyt. Mutta kuka hän oli? Jotain merkittävää tai ainakin huomiota herättävää hänessä on pitänyt olla, kun on laulun aiheeksikin päätynyt.

Huomiota herättävää todellakin, sillä alkuperäisissä sanoissa Joen kerrottiin olleen kierosilmäinen. Todennäköisesti sokeakin, sillä puuvillasilmäis-nimitystä (Cotton-eyed) käytettiin ihmisistä, jotka olivat menettäneet näkönsä juotuaan puusta tislattua alkoholia. Meillä tästä myrkystä on käytetty nimitystä tikkuviina. "Juoman" metanolipitoisuus oli niin korkea, että näön menettämisen lisäksi myös hengen heittäminen oli mahdollista. Tämähän on tuttua nykyajan pultsareillekin. Moni on sokeutunut juotuaan esimerkiksi tuulilasinpesunestettä, huonosti tehtyä kotipolttoista tai epämääräistä itäviinaa. 
Lyttynenäinenkin Joe oli ja hampaansakin sanottiin sojottaneen suurinpiirtein suusta ulos. Tällaiset pikkuseikat eivät Joeta itseään kuitenkaan tuntuneet haittaavan, sillä varreltaan hän oli hoikka ja komea ja minne ikinä menikin hän sai naiset pauloihinsa. Alkuperäisen sanoituksen kertojahenkilönä toimiikin katkera mies, jonka lemmityn Cotton-Eyed Joe on hurmannut ja vienyt mennessään Tennesseehen. Joen viehätysvoima ei luultavasti kuitenkaan ollut lähtöisin pelkästään epäedullisesta ulkonäöstä, vaan hänellä lienee ollut joitain ihan oikeitakin avuja valloitustaidoissaan. 
Sisällissodan jälkeen kappaleen sanoitus oli jo hieman muuttunut. Perustarina oli edelleen sama, mutta pientä lisäselvennystä asiaan oli saatu ainakin Joen mystisen vetovoiman suhteen. Siippansa menettänyt mies kertoo Joen käyttäneen jonkinlaista noituutta tai voodoo-loitsuja nuorikkonsa hurmaamisessa. Etenkin Amerikan mustan väestön keskuudessa kaikenlaiset taikavoimat, musta magia ja voodoo olivat vahvoja uskomuksia siihen aikaan ja eteläisissä osavaltioissa vielä myöhemminkin. Ei ollut ollenkaan harvinaista, että itse paholaisen uskottiin liikkuvan ihmisten keskuudessa. Tunnettu tarina tällaisesta tapauksesta on esimerkiksi legendaarisen blues-kitaristi Robert Johnsonin tarina siitä, kuinka hän kohtasi tien risteyksessä keskiyöllä itsensä paholaisen. Tämä ilmeentyi suuren mustan miehen hahmossa ja opetti Robertin soittamaan paholaisen musiikkia - bluesia. Ehkä Cotton-Eyed Joekin oli sellainen, sarvipää itse, jonka erikoisalaa oli naisten hurmaaminen. 

1900-luvulle tultaessa tarina Cotton-Eyed Joesta kulkeutui valkoisten korviin. Uusien sovitusten myötä se muuttui vauhdikkaaksi countryksi, joka veti väen väkisinkin tanssilattialle. Aivan niin kuin voimme nähdä Rednexin Cotton Eye Joen videollakin. Siellä on menossa latotanssit. Heinähatut ovat pistäneet bileet pystyyn ja meno on sen mukaista. Lattialla pomppivien pogoajien välissä pyörähtelee myös muutamia perinteisimminkin tanssivia pareja. Tanssi, jota he tanssivat on amerikkalaista squaredancea tai ehkä heel and toe-polkaa. Nämä tanssit tulivat muotiin joskus 1930-40-luvuilla. 
Samoihin aikoihin alkoi myös hillbilly-musiikki yleistyä ja jalostua sen aikaisesta countrymusiikista. Olihan tällaista musiikkia soitettu jo aiemminkin, mutta vasta noihin aikoihin sitä alettiin kutsua nimellä hillbilly. Vauhdikkaat paritanssit squaredance ja heel and toe polka soveltuivat sen tanssimiseen mainiosti. Niiden yksityiskohtaisista eroista en osaa tansseja taitamattomana sanoa mitään, mutta yhteistä niille kuitenkin on se, että vaikka koreografia ei olisikaan ennalta sovittua, niitä molempia pystyy useampikin pari tanssimaan samaan aikaan yhtäaikaisin pyörähdyksin ja lennossa tapahtuvin parinvaihdoin. Homman idea on siinä, että lavalla olevan orkesterin laulaja toimii tanssin seremoniamestarina ja kailottaa kulloinkin kovaan ääneen laulun sanoilla mitä seuraavaksi pitäisi tehdä: "Left hand up and round we go! ja niin pois päin. 
Samaa ideaahan on käytetty musiikissa paljon muutenkin. Kotimaisena esimerkkinä vaikkapa lastenlauluorkesteri Fröbelin Palikoiden Huugi-Guugi. Ei ehkä niinkään huono esimerkki kuin ensin kuulostaa, vaikka lastenlaulusta puhutaankin, sillä Huugi-Guugi saattaa hyvinkin olla perua samoilta ajoilta. Luultavasti vielä kauempaakin, sillä sen historia vie ajallisesti hyvin hyvin kauas, eikä sen alkuperää oikeastaan edes tiedetä, mutta englanninkielisessa maailmassa se ollaan aina tunnettu nimellä Hokey Cokey tai Hokey Pokey. Se on kuitenkin ihan toinen laulu ja toinen tarina. Siitä lisää ehkä joskus myöhemmin.
Vielä edellä mainittujakin varhaisempi muoto amerikkalaisista perinteisistä tansseista oli jo sisällissodan aikoihin tanssittu rivitanssi. Se oli kuitenkin huomattavasti hillitympää, eikä sitä oikein voisi pölyisiin latotansseihin kuvitellakaan. Enemmän se muistutti Euroopan hoveissakin harrastettua tanssia, jossa kumarreltiin, niiailtiin ja hillitysti pyöräytettiin partneria. Eikä sisällissodan aikaista rivitanssia voi myöskään verrata siihen rivitanssiin, mitä nykyään Suomessakin laajalti harrastetaan. Sitä missä vapaamääräinen joukko miehiä ja naisia geometrisessä muodostelmassa pyörähtelee, tekee yhtäaikaisia liikkeitä, käännöksiä ja kopistelee buutsejaan lattiaan. 
Nykyaikainen rivitanssi alkoi yleistyä vasta 1970-luvun lopulla ja yksi sen suurimpia julkituojia oli niinkin yllättävä hemmo kuin John Travolta. Kyllä, nimittäin Saturday Night Feverissäkin (1977) on tanssikohtaus, joka on selvää rivitanssia, joskin tietysti discoon sovitettua. Elokuvassa on kohtaus, jossa discon kingi Tony (Travolta) saapuu  paikalle ja Bee Geesin Night Fever alkaa soida. Tanssilattialla on ihmisiä, jotka tanssivat omaan tahtiinsa, mutta kun Tony alkaa tanssin alkavat vähitellen muutkin liittyä siihen seuraten samaa koreografiaa. Kohtaus on kieltämättä näyttävä (ajan luomasta korniudesta huolimatta) ja aikanaan se saikin  monet tanssi-ihmisetkin innostumaan tästä uudesta tanssista. Ryhmätanssi, jota tanssittiin periaatteessa yksin, mutta kokonaisuutena. Veikkaanpa, että Michael Jacksonkin katsoi Saturday Night Feverin muutamaan kertaan. 
Kolme vuotta myöhemmin, 1980, toinen Travoltan tähdittämä elokuva, Urban Cowboy, toi asiaan vähän perinteisemmän näkö- ja kuulokulman country-musiikkeineen. Elokuvasta julkaistiin kaksi soundtrack-levyä ja siltä kakkoselta löytyykin tuttu biisi. Todennäköisesti vain studiokokoonpanona toiminut Bayou City Beats-niminen orkesteri esittää levyllä kappaleen nimeltä Cotton-Eyed Joe. Vaikka se soikin elokuvassa  instrumentaalina ja taustalla on se silti melodiakulkunsa vuoksi sieltä helposti tunnistettavissa.   
Tämän amerikkalaista tanssi- ja elokuvaperinnettä luotaavan esitelmän ja löyhästi rakennettujen aasinsiltojen kautta ollaankin taas päästy vähän lähemmäs tätä päivää ja takaisin siihen mistä alunperin piti puhe ollakin - Cotton Eyed Joeen ja siihen mitä sille sitten tapahtui.  

Ennen Rednexiä Cotton-Eyed Joe oli levytetty Amerikassa parisenkymmentä kertaa. Vähitellen se kulkeutui myös Eurooppaan, kun vuonna 1980 irlantilainen kansanmusiikkiyhtye Chieftains teki kappaleesta oman versionsa kymmenennelle albumilleen. Itse asiassa koko levy nimettiin kappaleen mukaan Cotton-Eyed Joeksi.  Jos ei Rednexin 90-lukulaisia konemusiikkisoundeja lasketa, niin kappale on sovituksellistikin aika lähellä "punaniskojen" 14 vuotta myöhemmin ilmestyvää versiota. 
Oudon tästä hommasta tekee vaan se, että kaikki kappaleen siihen asti levyttäneet Dyke's Magic City Triosta lähtien ovat kirjauttaneet sen säveltäjätietoihin tekijäksi Trad. tai Traditional. Eli laulu on heidän kaikkien mielestä vanha traditionaalinen kansanlaulu, joka on vuosien saatossa kulkenut pitkän tien perimänä korvasta korvaan ja taas seuraavaan. Laulun alkuperä on jossain kaukana menneisyydessä, eikä sitä kukaan tiedä. Paitsi ehkä viimein nämä ruotsalaiset, jotka tulivat ja ihan pokkana pistivät biisin omiin nimiinsä. Säveltäjätiedoissa seisovat nimet Janne Ericsson, Örjan Öban Öberg ja Pat Reiniz. 
Oikeastaan nämä häiskät eivät olleet edes muusikoita, vaan he olivat ennemminkin musiikkituottajia. Keikkakokoonpanoissakaan he eivät olleet mukana, kuin ehkä alkuaikoina ja silloinkin satunnaisesti. Heidän kuningasideansa oli sekoittaa hillbilly-country rytmikkääseen konemusiikkiin. Idea ja ajoitus olivat täydellisiä sillä samoihin aikoihin löi läpi myös tekno-musiikki. Onkin aika huvittavaa, että myös Rednex leimattiin silloin tekno-bändiksi, vaikka tosiasiassa näillä asioilla ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Toki ajan hermolla olleet ruotsalaiset käyttivät tämänkin tietysti hyödykseen ja Cotton Eye Joesta tehtiin myös hyvän maun rajoille tuotettu teknoversio. Varma lattiantäyttäjähän kappale on oikeassa ympäristössä vielä tänä päivänäkin. 
Ainoa mikä edes hieman puoltaa sitä, että Rednexit laittoivat Cotton-Eyed Joen omiin nimiinsä on se, että he ottivat siihen matkalla kadonneen sanoituksen takaisin. Mustien puuvillapelloilla muokkaama tarinallinen sanoitus oli valkoisen miehen asiaan tarttumisen myötä pudonnut pois lähes kokonaan. Mukaan oli jäänyt oikeastaan enää vain kappaleen alku: Where did you come from, where did you go? Ja esityksestä riippuen pari mahdollista värssyä lisää. Loppuaika vingutettiin viulua ja panostettiin menevään svengiin. Ehkä kyse oli siitä, että valkoinen mies ei osannut samaistua tähän mustien kertomaan tarinaan, eikä kukaan nähnyt vaivaa muokatakseen siitä valkoisen suuhun sopivaa. Homma kun tuntui toimivan instrumentaalinakin. 
Mutta eipä seurannut Rednexin versiokaan alkuperäistä sanoitusta. Heidän Cotton Eye Joensa oli ihan oikeasti komea ja vahva mies ja kun hän tuli vei hän - ei vain yhden miehen naista - vaan koko kaupungin naiset mennessään. Eikä kukaan tiedä minne. 
Eli sanoituksesta korvaukset voi kyllä oikeudenmukaisesti maksaa Rednexille, mutta säveltäjätiedoista ei heille kuuluisi mielestäni mitään. Eipä siitä kukaan ole kyllä tietääkseni valittanutkaan, että näinköhän näitä perinteisiä trad-biisejä saa "varastaa" kunhan vaan on tarpeeksi röyhkeä ja tietää keinot.

Oli miten oli, niin Cotton Eye Joesta tuli valtava hitti. Se pomppasi listaykköseksi ympäri Eurooppaa miljoonamyynnillään. Vaikka toisin olisi voinut luulla, niin USA:ssa ei ykköspaikka yllättäen irronnutkaan, vaan kappale nousi parhaimmillaan vain vitoseksi. Kultalevyn he kuitenkin saavuttivat sikäläisiltäkin markkinoilta 500 000:n kappaleen myynnillään.  
Suomessa Cotton Eye Joe oli ykkösenä kahden viikon ajan. Sen jälkeen kärkipaikan nappasi Madonna Secretillään. Välissä kävivät viikon ajan myös DJ Bobo ja Moby kunnes Rednex tuli taas. Seuraava single Old Pop In An Oak oli Suomen Virallisen Listan ykkösenä kokonaiset viisi viikoa loppuvuodesta 1994. Samaa hillbilly-dance kaavaa noudatettiin siinäkin, mutta tällä kertaa kappale taisi olla ihan oikeasti ja kokonaan heidän omansa. 
Löytyipä samalta Sex & Violins-levyltä vielä kolmaskin iso hitti, kun Wish You Were Herekin nappasi ykköspaikkoja ympäri Eurooppaa. Ei kuitenkaan Suomessa, mutta sen sijaan se nousi Rednexin biiseistä korkeimmalle sijalle Radio Mafian Top 500 äänestyksessä vuonna 1995, jossa suomalaiset äänestivät sen maailmankaikkeuden kuudenneksi parhaaksi biisiksi. Cotton Eye Joe oli samalla listalla 71:s ja Old Pop In An Oak jaetulla 345:llä sijalla muutaman muun, kuten Doorsin Break On Throughn, Guns N' Rosesin Civil Warin ja Scooterin Move You Assin kanssa. Ei siis mikään turha biisi ole Old Pop In An Oak:kaan. Eihän? Kyllä kansa tietää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi: